Temppelistä temppeliin

Pari päivää menikin kuin siivillä. Aamiainen ollaan yleensä syöty Siam Paragonissa (kasa pannukakkuja ja kahvia tai jättimäinen kolmikerrosleipä). Ollaan saatu myös aikaan oikeita nähtävyyksiä ainaisen ostari-maleksimisen sijaan. Retki Wat Arunille oli vuorossa tiistaina. Wat Arun sijaitsee Chao Phraya joen varrella, joten ajelimme ensin skytrainilla Saphan Thaksiniin, josta hyppäsimme jokilaivaan. Jokilaivaverkosto täydentää hienosti Bangkokin julkista liikennettä. Naurettavalla 13THB(=n.30cnt) voi ajella jokea pitkin vaikka päästä päähän. Kaiken lisäksi joella on aina jonkinmoinen tuulenvire, joka mukavasti viilentää matkan tekoa. Eli toisin sanoen tämäkin kulkuväline on täällä ilmastoitu, tosin tällä kertaa manuaalisesti.

Itse temppeli olikin taas päätähuimaavan komea. Keksimmäisen temppelin "torni" kurottautui kohti taivasta aina 76 metrin korkeuteen. Kaikkialla erittäin upeita ornamentteja ja siellä koristeiden seassa makoili pari kissaakin. Pois lähtiessä selvisimme juuri skytrainiin, kun alkoi todella kova myrsky. Vettä tuli todella paljon ja tuulennopeuskin lähenteli varmasti sykloonilukemia. Suosiolla vetäydyimme lähimpään ostoskeskukseen pitämään sadetta. Vettä tulikin siinä määrin, että mm hotellikatumme tulvi.

Pääasiassa aika täällä kuluu väistämättä joko ostoskeskuksissa tai niiden välissä. Siihen on kaksi syytä: ensiksikin ostareita on niin paljon täällä, että väistämättä ajaudut sisään vaikka et olisi niihin matkallakaan ja toiseksi ne ovat ainoita paikkoja täällä missä et ole ainaisessa ruuhkassa 40 asteen helteessä. Mikäs siinä, mukava niissä on lampsia.

Iltasella olikin vuorossa iltamarkkinat sekä Suan Lumissa, että legendaarisella Patpongilla. Jälkimmäiseen menimme vain siksi, että halusimme moikata yhtä transsu-laukkumyyjää, jolta olemme joka vuosi ostaneet laukun joko Petralle tai äidilleni. Tällä kertaa jäi laukut ostamatta, mutta kuulumiset vaihdettiin ja pakko sanoa, että viimeinen vuosi (tai edellisviikon piraatti-ratsia) näkyi miehen...naisen...noh naamalta kuitenkin. Muuten markkinat alkavat olla jo aika tylsiä. Harvemmin niillä mitään ostettavaa on. Patpongilla olisi tietysti ollut sitten muuta viihdykettä, mutta nekin jäi käyttämättä.

Markkinoille valitsimme kulkuneuvoksi tuk-tukin ja kyyti oli yhtä huimaa kuin aina ennenkin. Pakokaasut täällä ovat vain todella pahoja, joten ensisijainen vaihtoehto liikkumiselle on skytrain tai joku muu maan alla, yläilmoissa tai joella kulkeva peli. Kuitenkin kaukana ruuhkista ja saasteista.

Eilen kerettiin vihdoin myös hierontaan ja tunti vierähti öljyhieronnassa. Aikamoista lääppimistähän näiden hieronnat ovat, mutta toisaalta 10€ Suomessa, et taida päästä edes Eila Hellgrenin salonkiin sisään, narikka on kalliimpi. Viihteellistä on siis ollut aikamme täällä Bangkokissa. Tämä on kyllä mukava paikka, vaikka onkin likainen ja aivan liian iso kaupungiksi. Jotenkin tällä kaupungilla on oma charminsa joka viehättää aina vaan ja uudestaan. Illalla olisi vielä vuorossa leffa jälleen samassa Nokian teatterissa, tällä kertaa katsomme drag me in hell- kauhuelokuvan, joten saapa nähdä nukutaanko ensi yönä lain. Ainahan sitä voi sitten mennä alakerran baariin lepyttämään hermoja ennen nukkumaan menoa.

Pari kokonaista päivää vielä tätä lomaa jäljellä. Yritetään laittaa vielä viimeinen rapsa ravintolaillasta Perjantaina.

---

---