Slingejä, Sentosa & Singapore Sale

Otsikko kertoo jo viime päivien pääteemat. Singapore on ehdottomasti shoppailu-addiktien (lue: Petra) paratiisi. Peto oli pysynyt piilossa alkuloman, mutta kun 29.5. alkoi valtakunnallinen alennusrieha, Singapore Sale, Petra päästi siäisen monsterinsa irti. Valitettavasti tässä kaupungissa on liian monta ostoskeskusta, tavarataloa tai souk-korttelia, joten valinnan varaa on.

Käytin itsekin tarjouksia hyväkseni, mukaan tarttui pellavainen kauluspaita ja pari nahkakenkiä. Molemmat ostin myös hiukan tilanteen sanelemasta pakosta, menimme eilen Rafflesiin juomaan Singapore Slingit. Lonely Planetissa erityisesti mainittiin, ettei muuten sitten kannata yrittää sisään sandaaleissa ja shortseissa. No kyllä hiukan ärsytti kun istahdettiin pöytään: ympärillä pörräsi perus-brittejä kyseisissä vermeissä. No kaipa jopa Rafflesin kaltainen instituutio joutuu tinkimään periaatteistaan lama-aikana. Mitä tulee siihen Slingiiin, se oli todella makoisa, vaikka verottikin 26S$ (13€)loven matkakassaan. Saipahan sillä rahalla maistella historian havinaa kolonialistissa maisemissa, sekä paiskoa maapähkinänkuoria lattialle.

Singapore on erittäin jämpti. Tuossa on viivat, mene niiden välistä. Älä roskaa, roskaat, maksat järjettömät sakot. Tällaisia sääntöjä on hirveä määrä ja niitä noudatetaan aika hyvin. Mutta millä hinnalla? Tuntuu, että singaporelaiset ovat vähän pidättäytyväistä kansaa. Malesiassa olimme olleet alle tunnin maassa, kun joku kysäisi kuulumiset metrossa, täällä ainoat paikalliset kontaktit ovat olleet kokkien kanssa hawker-centereissä ja nekin varmaan sen takia, ettei ovat ihmetelleet, miten olemme sinne eksyneet. Molemmilla kerroillla Chinatownin syöttölöissä olimme ainoat länkkärit koko paikassa. Helpointa on ehkä verrata Singaporelaisia heidän mainioon eläintarhaansa: aluksi näyttää, että eläimet ovat vapaina, mutta lähemmin tarkasteltuna kalterit ovat kuitenkin läsnä; ihmisillä ne ovat vain säännöt/ kiellot/ rajoitukset.

Tämä maa on todella kaunis ja viihtyisä. Iltaisin tuoksuu jasmiini ja roskattomuus on täällä tropiikissa mahtavaa. Hetkeäkään ei ole joutunut puistattelemaan karmeaa lemua päivän muhineesta jäteläjästä, mikä esim naapurimaassa Malesiassa oli väistämätöntä. Prhaaksi puoleksi joudun nostamaan kuitenkin ruoan, järjestäen kaikki mitä olemme täällä syöneet on ollut makuhermoja hivelevää. Oli kyse sitten katukioskista ostetusta pasteijasta tai ravintolan ateriasta.

Tämä päivä alkoi hieman sateisena. Niinkuin monena aamuna aiemminkin ajelimme summamutikassa metrolla erääseen ostariin ja lampsimme aamun menemään. Yksi huomio muuten niin jämptistä maasta, kaupat aukeavat vähän milloin niitä huvittaa. Aikamme poukkoiltuamme antauduimme ajatukselle retkestä Sentosan saarelle, jonne sinnekin yksi maailman parhaista julkisista liikenteistä meidät metrollaan vei. Tarkemmin suuntana oli sentosan akvaario, joka osoittautui ainakin Bangkokin vastaavaa huomattavasti hailakkammaksi. Oman ärsyttävän mausteensa toi tietysti lauantaipäivä, jolloin 100000 muutakin ihmistä halusi sinne. Huippukohdaksi jäi lienee rauskujen ja haiden paijaus minkä senkin olin jo kokenut 90-luvun alussa Key Westissä. Uusi tuttavuus oli kuitenkin arktisissa vesissä, yli 600 metrin syyvydessä elävät meri-enkelit. Ne olivat hienoja, mutta liian pieniä ja vikkeliä valokuvattaviksi.

Loppujen lopuksi koko Sentosan saaren olisi voinut jättää väliin. Ainoa järkevä syy mennä saarelle on se, että siellä sijaitsee Aasian mantereen eteläisin kohta, jos pitää moisista merkkipaaluista. Aika köykäinen on muuten saaren tarjonta vielä. 2010 (?) pitäisi aueta kaakkois-Aasian suurin huvipuistoalue.

Huomenna matkamme jatkuu viimeiseen määränpäähänsä, Krung Theppiin, enkelten kaupunkiin. Lento lähtee aamupäivällä, parahiksi Bangkokin iltapäiväruuhkiin. Alkaa tulla masennus, kun loma loppu niin pian. Onneksi Bangkokissa saa vielä ladattua akkuja viikon verran.

---

---