Huoneessamme tuoksuu appelsiininkukka (kiitos l'occitanen suihkutuotteiden), istun Eero Aarnion V.S.O.P- tuolissa ja katselen yhdennestätoista kerroksesta alas yöpukuun vetäytynyttä kaupunkia, jonka yllä kuunsirppi hymyilee, sekin meille pohjoisen pallonpuoliskon asukeille melko harvinainen näky.
Vaikka olemme viettäneet täällä vasta reilun vuorokauden, on tapahtunut tällä välin paljon asioita. Siirtymä Langkawilta tänne onnistui hienosti, vietimme muutaman tunnin KL:n kentällä ja jatkoimme sitten Singaporeen. Lentokentältä suoraan metrolla keskustaan ja loppumatka kävellen hotellille. Valitettavasti pidemmän reitin kautta, joten hiki virtasi vuolaana kun sitten lopulta pääsimme sisäänkirjautumisvaiheeseen. Pienen välikohtauksen jälkeen saimme huoneluokan korotuksen ja elämä hymyili jälleen, oli aika mennä syömään kaupungille.
Singaporea kehutaan usein koko kaakkois-Aasian ruokakaupungiksi, eikä suotta, kaikki mitä tähän mennessä on suuhun mennyt on ollut erittäin hyvää tai vielä parempaa. Jättimäinen Yam-rulla hotsaucella, paahdettua ankkaa ja nuudeleita, hapanimeläpossua ja riisiä, curry-puff ja maitokahvia sekä härkänuudelit unohtamatta illmiömäisiä kookos- ja pähkinätäytteisiä riisikakkusia. Koko repertuaari on ollut häikäilettömän hyvä. Itseasiassa vaikka kello tulee jo yksitoista illalla ja ruokailusta on muutama tunti, niin kirjoittaessani näistä nälkä taitaa yllättää.
Eilinen siis lähinnä syötiin ja tutustuttiin Chinatowniin, jonka välittömässä läheisyydessä hotellimme on. Tänään oli vuorossa Science center Da Vinci näyttelyineen ja singaporen maailmankuulu eläintarha. Molemmat paikat olivat erittäin miellyttäviä, jälkimmäisen varmasti muistaa ikuisesti.
En lähde tässä nyt
syväluotaavampaa analyysiä tekemään, koska päivä on verottanut voimia sen verran. Ehkkä muutama kuva kertoo lisää.