Filippiinien koonti...

---

ma13.12.
Reitityssuunnitelmat meni perjantaina uusiksi vielä tuntia ennen kuin mun piti lähteä töistä kentälle. J kuuli, että Tokion lento lennetään ja se on puolityhjä, joten peruttiin Istanbulin lennot ja päätettiin lähteä Japaniin. Kerrankin oli suunnitelmat ajoissa selvillä, mutta sitten Koreat alkoivat paukutella ja sitten menivät emot lakkoon. Varsinkin jälkimmäinen sotki kuviot.
Tokion koneessa sai valita paikat vapaasti ja halutessaan oman penkkirivin, kun matkustajia oli muutama kymmenen. Tokiossa alkoi vähän jännittää, kun ei mahduttu ekaan Soulin koneeseen ja sanoivat, että kaksi muutakin ovat täynnä. Vedettiin lentojen välissä hyvä sushisetti. Seuraavaan kuitenkin päästiin ja Soulissa saatiin bibimpapia eli paikallista pyttipannua. Cebuun Filippiineille oli vielä 4 tunnin lento ja onneks oli Soulissa päätetty varata sieltä hotelli eikä nukkua kentällä, koska alettiin olla aika ryytyneitä. Hieno hotelli olikin ja ehdittiin nukkua jopa 3,5 tuntia. Kaks yötä ennen lähtöä oli nukuttu 5 ja 4 tuntia ja koneessa 5 tuntia, joten toi oli neljäs jokseenkin vajaa yö. Pienten lasten perheille tämä tietysti on ihan normaalia, sorry valitus! En kyllä mitenkään selviäis noin, koska nukuin ihan joka välissä kun vaan hetken istuin jossain paikallaan.
Cebusta tultiin perinteisellä filippiinopuupaatilla kahden tunnin matka tänne Camotesin saarille Consueloon. Täällä kuultiin, että saarelta tullessa siinä on kyydissä aina kanat ja muut, mitä viedään torille myytäväksi, mutta nyt ei onneksi ollut. Olin tarpeeksi kauhuissani jo siitä, että piti sellaiseen puuhökkeliin ylipäätään astua. Istuttiin kannella, koska pääteltiin että sieltä pääsee nopeiten pois, kun se alkaa upota. Pelastusveneitä oli kaks hyvin pientä ja niistäkin toisen pohjassa oli reikä. Pelastusliivejä näin yhden.
Pacijanin saari näytti mereltä uskomattomalta paratiisilta: vedestä nousee isohuokoinen harmaa kallio, jonka päällä kasvaa kirkkaanvihreä palmumetsä. Ajettin pari kilsaa etelään meidän resorttiin, kaikki muut laivalla olleet turistit (pari irstasta äijää ja tanskalaisperhe) menivät toiseen. Täällä on pelkästään paikallisia eikä tänään enää muita kuin yksi pariskunta. Hirveä pettymys oli eilen se, ettei ravintolassa ole kalaa eikä mitään mereneläviä. "Ehkä huomenna." Täällä ylikalastetaan niin rankasti, ettei isoja kaloja ole enää paljon. Toisen resortin ravintolassa kuulemma olis ja mennään sinne huomenna, elleivät nämä saa tänne edelleenkään.
Kun J oli käynyt uimassa (mä nukuin), mopokyydillä hakemassa 5 gallonan (jotain 15 litraa) pönikän puhdistettua vettä vedepuhdistusasemalta (samaan hintaan koko keikka kuin ravintola myy 3 litran pulloa) ja oli käyty sukelluskeskuksessa sopimassa sukelluksista ja oli kulunu 2 tuntia, alettiin miettiä, että hemmetti kun maksettiin jo kolme yötä, ei täällä jaksa olla. Ei siis todellakaan ole mitään tekemistä paitsi uiminen, syöminen yhdessä ravintolassa, mopoilu ja sukeltaminen. No siinä on kyllä jo kaks asiaa enemmän kuin Bunakenilla voi tehdä... Mut siellä aika menee muiden sukeltajien kanssa jutellessa ja rantabaarissa hengaillessa. Ja täältä puuttuu myös riippumatot, ei voi löhöillä muualla kuin kovissa rantatuoleissa.
Makee juttu on kyllä rannan edustan saari, johon ovat rakentaneet pieniä seinättömiä bungaloveja, vähän kuin grillikatoksia, ja kaiteita, polkuja ja suoraan mereen laskevia portaita kiviset ja soraset -hengessä. Tänään oltiin saaren ainoat vieraat. Kuulinkin saarelta mereen pulahtaessani ja kalliosolan läpi uidessani Kaisan äänen päässäni: "Saakelin adhd:t, olisitte hetken paikoillanne ja tyytyväisiä." No kyllä me sit oltiinkin, kun istuttiin kallion päällä majassa ja katseltiin auringonlaskua, näkyi vain Cebun saari kaukana ja muutama kalastaja veneissään.(ja kaiken tämän upeuden lisäksi J:llä lasissa 8 vuotista Bacardia ja toisessa kädessä Romeo y Julieta Short Churchill)
12 tunnin yöunien ja tylsän aamupalan jälkeen lähdettiin sukeltamaan. Sukelluskeskuksen ainoa sukeltaja on omistaja Mark, joka melko pätevä opas. Etsii täältä uusia sukelluskohteita ja pari vuotta sitten oli löytänyt rahtilaivahylyn 57 metristä. Ollaan sielläkin ainoat asiakkaat eli melko eksklusiivista. Tänään tehtiin kaks tosi helppoa sukellusta. Kalat tosiaan on pieniä eikä juurikaan näy suuria parvia. Lisäks täällä on meritähtiä, jotka syö korallia ja lämpeneminenkin tappaa korallia koko Aasiassa..

14.12.
Tänään tehtiin 3 sukellusta. Käytiin hakemassa eväskeksejä viereisestä kioskista (sarisari) ja täytettiin pullot vedellä. Ekan sukelluksen jälkeen vietettiin tauko läheisellä saarella, jossa asuu pieni yhteisö melko alkeellisissa oloissa ilman sähköä saati juoksevaa vettä. Lapset tulivat tietty ihmettelemään meitä. Toinenhan on tällä hetkellä valkoinen kuin lakana ja toinen muistuttaa erehdyttävästi jättiläishummeria... Japanilaiset olivat yrittäneet ostaa saaren itselleen tehdäkseen siitä oman resortin, mutta onneksi idea tuntuu olevan haudattu. On vaikea nähdä, että tämä saari pysyisi tällaisena vielä kauan, koska Cebuun on vain 3h matka ja ihan kohtuuhyvää sukellusta tarjolla + valkoista hiekkarantaa valtavasti.
Eka sukellus alkoi huikean tyylikkäästi. Istahdettiin kaikki kolme paatin samalle puolelle, jolloin vene lähti kallistumaan pahasti ja tiputtiin molemmat kyydistä + yksi happipullo tippui pohjaan koralliriutalle. Onneksi ei sentään koko vene kaatunut tai loukattu mitenkään eikä oltu riutan reunan yli, jolloin pullo olis pudonnut johonkin 50 metriin. Sen jälkeen 3 tosi kivaa seinäsukellusta, kaikissa melko kovaa virtausta. Aika paljon kivoja pieniä juttua, merietanoita ja leijonakaloja valtavasti, merikäärmeitä, iso meduusa... Teknisesti menny tosi jees kaikki.
Sukellusten jälkeen käytiin taas ihmettelemässä auringonlaskua ja oltiin tosi hyytyneitä. Paikasta meni sähköt ja päätettiin lähteä vajaan 10km päähän rannalle, kun meille oli kerrottu, että sieltä saa kalabarbecueta. Vuokrattiin mopo joltain majoituksen ulkona hengailleelta tyypiltä. Ajeltiin pilkkopimeää tietä ja väisteltiin koiria ja satunnaisia vastaantulijoita, kunnes tultiin rannalle, jolla oli kioski ja bambukeittiö Nena's grill. Oijoijoijoijoi... Oli se vaan hyvää! Valittiin kalat kylmälaukusta, mies sytytti puut ja grillasi ne hiilloksella. Lisäksi otettiin mustekalaa ja katkarapuja valkosipuliriisin ja chilin kanssa. Paluumatkalla pysähdyttiin katselemaan kirkasta tähtitaivasta ja bongattiin 3 tähdenlentoa (S:n ekat ikinä!)
Nyt istuskellaan majoituksen edessä olevassa puumajassa, aallot lyö rantaan, metsästä kuuluu lintujen ääniä. Ja on mukava 28c. Ei, emme reklamoi!

18.12.2010 la
Kolmantena sukelluspäivänä tehtiin kaks sukellusta, iltapäivällä lainattiin respatytön mopoa mentiin taas syömään Nena's placeen viereiselle Santiagon rannalle. Nyt niillä oli squidiä ja J oli onnensa kukkuloilla. Lisäksi saatiin lapu-lapua ja jotain muuta kalaa. J nukahti puol kasilta ja mä tuntia myöhemmin. Lomailu on rankkaa...
Torstaina vuokrattiin mopo, kun ensin löydettiin sellainen. Viereisen vuokraamon omistajan äiti oli kuollut edellispäivänä, joten siellä ei näkynyt ketään. Siellä mopovuokraamon pihalla on 3 vanhaa videopelimasiinaa, jota lapset hakkasivat ihan kiukulla yhtenä iltana. Muutenkin näillä on pakkomielle valtaviin laitteisiin ja tosi monessa paikassa on ihan käsittämätön karaokevempele, järjettömiä kaiuttimia tai "portable disco" DJ-vehkeitä. Pääasia on, että meteli on kovaa, laadulla ei niin väliä!
Ajettiin saaren ympäri kuoppaisia asfaltti- ja hiekkateitä kylästä kylään. Moikkailtiin lapsille ja muille mopoille. Käytiin ensin Lake Danaulla ja sitten Green lakella, kun jälkimmäisellä tajuttiin, että se on ihan sama järvi. Turhin nähtävyys ikinä ja maksettiin kahdet sisäänpääsyt! Jotain luontopolkua olivat asfaltoineet, mutta yhtään eläintä ei näkynyt. Järvessä oli joskus alligaattoreita, mutta niistä oli tehty kenkiä. Nyt oli pistetty kaks pientä altaaseen. Green laken kaikki puistorakennelmat oli sortuneet ja ravintola todellakin kiinni.
Onneks päädyttiin myös ihan mahtavaan nähtävyyteen, Timbokon luolaan, josta ei meidän oppaassa mainittu mitään. Luultiin että on vain luola, mutta yhtäkkiä alhaalta ilmestyi makean lähdeveden altaita, joihin pääsi uimaan tippukivikaton alla. Virkistävää!
Välillä oltiin aivan peräkylillä ja oli tosi köyhän näköistä asutusta. Possuja, vuohia ja kanoja pihoilla, likaisia lapsia. Upeita merimaisemia ja kivoja, palmumetsien reunustamia teitä, joilla ei yhtään autoja ja mopotkin aika harvassa. Käytiin syömässä saaren pääkaupungissa San Franciscossa vähän epäilyttävän sottaisessa ravintolassa ja seuraavana aamuna olikin sitten mahat sekaisin. Tosin illalla syötiin myös tien varressa possuvartaita ja maissimössöä matkalla Nena's placen kala- ja squidbarbecueen.
Piti mennä uimaan naapurisaarella Porolla, mutta todettiin, että kotiranta on kivampi ja palattiin sinne kiireesti snorklailemaan ja istuskelemaan kallioille. Tosin matkaa vähän hidasti yhden ala-asteen joulujuhla, jonne meidät haluttiin istumaan ja katsomaan tanssiesityksiä ja seuraavan vuoden kunniaoppilaiden valintaa. Oli muuten sellaiset popit ja muuvit, että ei menis suomalaisella ala-asteella läpi. Illalla juteltiin vielä Markin kanssa majoituksen baarissa, kunnes työntekijät alkoivat vaatia päästä nukkumaan, siis kymmeneen.
Perjantaina lähdettiin hotellilta viideltä aamulla lauttarantaan kahden mopon kyydissä. Ei ole muuten siistiä olla pakki sekaisin laivassa, jonka vessat ei vedä.
Satamaan mentiin mopojen takatarakalla ja ohitettiin samalla yksi kirkko, jossa oli täydet jouluveisut meneillään. Sanoivat jo respassa, että koko henkilökunta on 4.30 alkavassa messussa ja avaimet voi jättää vartijalle.
Oltiin arvottu ihan viimeiseen asti mentäisiinkö Malapascuaan vaiko Moalboaliin sukeltamaan loppuajaksi. Päädyttiin lopulta Markin suosituksen(ja helpomman matkan) vuoksi Malapascuaan. Otettiin 2,5h venematkan päästä bussi(ehkä hitain ja paskin mahdollinen versio) pohjoisen Mayaan. Kesti 3,5h pomppuista ja tunkkaista kyytiä. Onneksi vain 1 todistettavasti voi pahoin ko matkalla. Ja S tietysti istui sen vieressä. Oli kuitenkin aika ryytynyt olo kun päästiin perille. Sieltä vielä 40min venematka saarelle, joka sujui aika kivuttomasti.
Saaren sesonki alkaa ensi viikolla eli tilaa on paljon ja majoitus halpaa. Mentiin saman sukelluskeskuksen asiakkaiksi, joilla sukellettiin pari vuotta sitten yhdellä toisella saarella. Oltiin ainoat asiakkaat, koska ovat vasta avaamassa palveluitaan. Saadaan siis jälleen käsittämättömän eksklusiivista sukellusta! Ja kaikki kamatkin ovat ihan uusia! Illalla lähinnä kierrettiin pientä saarta ja käytiin sapuskalla. Paikallisen kylän koripallokentällä oli illalla disko, joka tosiasiassa tarkoitti absurdia valoshowta kirkon viereisellä kentällä ja ihan järjettömän kovaa musiikka, jonka ainoat bilettäjät olivat pikkulapset. NYT klo on 02.00 la/su välinen yö ja toisessa kylässä on jouludisko! VOI PERKELEHELVETTISAATANA. Luukuttaa ihan täysillä jotain ihoa skitsoa Lady Gaga meets Scooter. Jos joltain puuttuu bassoa, niin täältä voi kysellä. Tuntuu olevan muidenkin tarpeisiin. Sanomattakin on selvää, että valitukset lähtee pian osoitteesta [e-mail]
Huomenna pitäisi olla 3 sukellusta ja nää meinaa jatkaa koko yön. Ei mitään mahdollisuuksia nukkua edes korvatulpilla. Ja sairainta on se, että ne pauhaa siellä taas tyhjälle kentälle!
No joo, tänään kuitenkin tehtiin Gato Islandilla 2 sukellusta. Meni 40min per suunta ja oli ihan naurettava merenkäynti. Pelotti välillä ja täytyi pitää jatkuvasti laidoista kiinni. Näiden isompi vene on korjauksessa ja mentiin todella pienellä purkilla, johon oli meidän lisäksi ahdettu meidän oma divemaster sekä 2 venemiestä ja 2 DM-oppilasta ja heidän opettaja. Oltiin aivan litimärkiä kun vihdoin päästiin perille. No, Gato osoittautui kaiken kärsimyksen arvoiseksi!
Alun sukellus ei vaikuttanut ihmeelliseltä ja näkyvyys melko kehno. Sitten alkoi ihan huikea meno. 3m päässä vajaa 3metrinen valkoeväriuttahai, jonka jälkeen kurkattiin luolaan, jossa nukkui toinen. Jatkuvasti tuli vastaan ihan mielettömän hienoja ja erilaisia merietanoita. Todella iso seepia(squid), joka muutti väriä kun DM kosketti sitä kevyesti. Oli aivan mahtava sukellus. Toinen sukellus aloitettiin sukeltamalla saaren ali 30metriä pitkää tunnelia pitkin, jossa oli valtavia rapuja, merikäärmeitä, lepakkokaloja ja kaikkea muuta pienempää. Sen jälkeen taas 4 hain vuoro, monta isoa seepiaa ja pienempien parvi. Ja tietenkin makrilliparvi syömässä jne. Koko ajan tapahtui jotain ja kaikki nämä tosi pienellä alueella. Oltiin ihan täpinöissä.
Illalla katottiin naapuritontilla olevan sukelluskeskus/majoituksen avajaisia/joulujuhlia. Kamalaa sanoa, mutta enpä oikein huonommin järkättyä juttua ole nähnyt. Ne tosin tajusi lopettaa keskiyöllä. Täällä saarella piti olla suht rauhallista, mutta nämä pari paikallista portable DJ -sankaria dokaa homman ihan täysin. Aamun eka sukellus "coral gardeniin" ja toisella yritetään mennä katsomaan kun jättirauskut tulee sapuskoimaan. Yösukelluksella yritetään nähdä mielettömiä mandariinikaloja. Saa nähdä miten jaksaa jos ei saada mitään päikkäreitä vedettyä. Huone on ihan pätsi kun ei otettu ilmastoitua vaan pelkällä tuulettimella. Ei uskalleta ikinä ottaa sukelluksen ajaksi mitään ilmastointia ettei paikat menisi tukkoon ja vaikeuttaisi koko touhua.
Maanantaina tarkoitus lähteä 05.00 aamulla katsomaan kettuhaiden kokoontumista yhdelle 25m syvälle tasanteelle. Noiden haiden ja rauskujen näkemisen todennäköisyys on vissiin jotain 50%. Toivottavasti nähtäisiin edes toiset.. Sen jälkeen joku toinen sukellus saaren lähistöllä ja sitten illaksi lautalla+bussilla Cebuun noin 5h reissu. Tiistaina iltapv lento Seouliin ja siellä pari yötä ja sitten 23.12. Helsinkiin. Jos Seoulissa on pakkasta, niin vaatetuksesta johtuen voi olla, että tullaan jo 22.12... Haluaisin kyllä ehdottomasti käydä Kwangjangin ruokamarkkinoilla, jossa kaikkea kummallista herkkua tarjolla.
20.12.2010
Mantoja ei näkynyt ja se sukellus oli muutenkin aika turha, mutta aamusukellus oli hieno. Eksklusiivisuus tosin päättyi, kun seuraan liittyivät japsimies ja hänen filippiiniläinen jalkavaimonsa. Filippiinolla ei ollut AOWD:tä ja pelkäsi tolkuttomasti ja halus pitää jotain DM:ää kädestä koko ajan. DM bongaili kaikkea pikkukamaa, mutta japsi blokkaili meidän eteen ja säikytti kaikki oliot salamallaan. Mantasukelluksella J:n tietokoneessa oli turhan konservatiivinen profiili ja se meni decompression-tilaan pari minuuttia ennen muita, joten noustiin vähän ennen kuin oli tarkoitus. Bongaussukellukset on kyllä pepusta. Mentiin suoraan 24 metriin pohjaan polvilleen ja odoteltiin...
Yösukellus oli käsittämättömän mahtava. Onneks japsi ei osallistunut! Aluks oli vielä sen verran valoa, ettei tarvittu lamppuja, istuttiin pohjassa yhden kiven ympärillä ja odoteltiin, josko kiveä kierrelleet mandariinikalat olisivat ”sillä tuulella”, mutta eivät lähteneet parittelemaan. Se olis ollut yks hienoimpia näkyjä mitä meressä voi nähdä. Nähtiin niiden kuitenkin uivan ympäri korallia. DM Jojo kuitenkin kaivoi meille loppusukelluksesta yhden mandariinin, herätti sen ja ihailtiin sitä pitkään. Upeat värit, käsittämätön eliö! Nähtiin myös tosi monta isoa rapua, neljä isoa merihevosta jne. Oli tosi rauhallista ja oltiin onnesta ymmyrkäisinä kun noustiin veneeseen. Ikimuistoinen S:n 50. sukellus! Sukelluksen jälkeen tarjottiin kaikille juomat naapuribaarissa. Diveshopin manager Roland, DM Jojo ja opaskokelaat Mike ja Oggy on tosi hyviä tyyppejä.
Tänään herättiin 05.20, jotta ehdittiin aamusukellukselle katsomaan kettuhaita. No, niitä ei näkynyt, odoteltiin 22 metrissä 40 minuuttia samalla uponneella saarella kuin oli odoteltu mantoja. Oltiin taas ihan kypsiä japsin kohlaamiseen. Käytiin syömässä aamupala ja lähdettiin toiselle sukellukselle. Onneks japsi ja filippiino lähtivät, meidän lisäks oli vain Jojo ja Oggy. Upea saitti: valtava kivi kaikenväristen korallien peitossa ja mukava virtaus. Yks upeimmista näyistä mitä ikinä nähty: parin metrin päässä meistä lähemmäs 100 kookasta lepakkokalaa, joiden kelta-hopeiset kyljet kiilsivät valossa.
Oggy ylipuhui meidät jäämään saarelle vielä yhdeks yöksi, vaikka oli ajateltu ottaa varman päälle ja lähteä tänään keskipäivän lautalla Cebun saarelle, josta lento lähtee huomenna klo 16. Hyvä että jäätiin, saatiin viikon parasta safkaa, grillattua miekkakalaa (blue marlin) ja J:llä miekkakalacurry. Ennen lounasta käytiin hieronnassa, minkä jälkeen oli huippurento olo. Kaks paikallista naista hieroi bambumajassa kallion päällä, jonne kuului aaltojen liplatus ja kävi mukavan viilentävä tuulahdus.
Tänään on meidän majapaikan partyt, mutta ainakin toistaiseksi meno on tosi laimeaa. Paitsi että miehet kantoivat just ravintolaan kolme tuntia nuotiolla vartaassa paahdetun possun. Joutuu varmaan maistamaan...
On kyllä onni, että tultiin Malapascuaan! On tehty pari meidän upeinta sukellusta ja tää on yllättävän kiva saari muutenkin. Kyläläiset ja turistit elää rinnakkain toistaiseksi ihan onnistuneesti, mutta nyt tänne kovasti rakennetaan kakskerroksisia betoniresortteja, joissa on kymmeniä huoneita eli kapasiteetti tulee moninkertaistumaan. Diveshopin manager ennustaa, että viidessä vuodessa paikka tulee olemaan ihan erilainen.

---