Visnun vieraana

Aamu alkoi tänään varhain, ehkä jopa liian varhain, koska tokaisin Petralle: "Ei pysty, 20minuuttia lisää." ja niinpä myöhäistimme aikataulua hiukan. Eilisiltana juttelin respassa mahdollisista reiteistä Batu luolille ja saimmekin erittäin yksinkertaisen reitin, jolla pääsimme myös koeajamaan KL:n metron. Ennen luolaretkeä piti kuitenkin syödä aamiainen ja sen tarjosi tänä aamuna starbucks. Kahvi ja kana-sipulipiiras teki tehtävänsä ja vesiostosten jälkeen suuntasimme metrolle.

KL:n metro oli sekin varsin toimiva ja edullinen:. matka päätepysäkille oli jotakin vaille 50cnt/hlö. Saimme respasta ohjeet, että päättäriltä lähtee puolen tunnin välein paikallisbussi Batu luolille. Perillä kysyin metron turvamieheltä laituria miltä bussi lähtee ja meidät ohjattiin oikealle paikalle. Joka puolella kuhisi taksikuskeja, jotka huutelivat tarjouksiaan meille ja käyttivät kaikkien aikojen vanhinta kusetuskikkaa: "Turha odottaa, bussi ei kulje tänään!" Vähänpä ne tiesivät, että laiturikartassa luki bussi T203 batu caves. Ei muuta kuin odottamaan. Lopulta bussi tulikin ja hämmästys oli suuri kun bussikuski kielsi meidän pääsymme bussiin: "Ei me mennä batu cavesille, menkää taksilla!" Hetken aikaa väiteltyäni bussikuskin kanssa hänen reitistään paikalle ilmaantui eräs ranskalainen pariskunta, joka oli menossa samaan paikkaan. Päätimme yksissä tuumin jakaa taksin, koska kuskin kanssa väittely ei johtanut mihinkään. Kävi ilmi, että Pariskunta oli vieraillut kaksi vuotta sitten Helsingissä ja Lahdessa. He olivat viimeistä päivää KL:ssa ja olivat huomenna lähdössä takaisin.

Lopulta saavutimme määränpäämme ja edessä odotti 272 porrasta luolastossa sijaitseviin temppeleihin. Portaikkoa vartioi jättimäinen, kultainen Visnu, jolle koko paikka oli pyhitetty. Mukana menossa oli tietysti myös paikallisia Hinduja pyhiinvaelluksella, apinoita ja lukematon määrä puluja. Pienet lapset olivat puettuina upeisiin juhla-asuihin ja koko perheen voimin kiivettiin ylös rappuja kunnioittamaan Visnua. Meille edellisvuoden 1246 rappusen kokemuksella tällainen 272 ei tuntunut edes kunnolliselta alkuveryttelyltä. Jätimme fransmannit taaksemme alta aikayksikön.

Luolasto oli korkea ja paikoitellen erittäin kostea. Satunnaiset apinat ja pulut pölähtelivät varjoista ja keskellä pääluolaa majailivat kukko ja kaksi kanaa. Miten ne olivat sinne ajautuneet jäi mysteeriksi. Taaimmaisessa luolassa oli alttari jossa gurulta sai käydä hakemassa siunauksen. Joka puolella oli patsaita ja ornamentteja jotka kuvasivat visnua ja sen muita inkarnaatioita. Mukana taisi olla myös muutama muu Jumala, niissä ei todella kukaan muu kuin Hindu pysy mukana, jos hekään. Aikamme kierreltiin ja kuvattiin, kunnes Guru alttarin edessä meidät pysäytettiin erään Hindu perheen toimesta:
"Sorry Sir & Madam, one photo with my wife and daughter?" Ja niin sitten meidät kuvattiin vaimon ja tyttären kanssa. Minä tietysti vaadin, että mekin saimme yhden kuvan heistä omaan albumiimme ja yhteisymmärryksessä vaihdoimme poseerauksia.

Koko päivän ilma tuntui painostavalta ja sateiselta, eikä aurinkokaan paistanut, joten takaisin päin mennessä ajelimme metrolla KL:n isoimpaan ostariin Mid Valley Megamalliin, jossa pääsimme nauttimaan ilmastoidusta tilasta ja järkyttävän kokoisesta kompleksista. Ruokana halusimme jotain paikallista, joten suuntasimme food courtille. Petra otti assam Laksaa ja oman annokseni nimi ei oikeastaan koskaan edes selvinnyt minulle, niin huonoa englantia myyjä puhui, että siirryimme bodylanguagen puolelle melkein heti. Minulla oli riisiä, jonka sekaan oli paistettu ainakin jotain mausteita, sipulia ja chiliä. Sen päälle kaadettiin vielä kuraveden väristä lihan ja curryn makuista kastiketta, Paistettu kana-kimpale ja ilmeisesti kurkumalla maustettua, keltaista, nopeasti paistettua kaalia. Molemmat annokset olivat syötäviä, paitsi Kana, joka oli tajuttoma kovaa ja ennen kaikkea kylmää, joten se jäi lautaselle. Petralla oli omat ajatukset mistä hänen annoksensa nimi (assam laksa) olisi peräisin, sen verran tulista oli liemi...
Päädyimme yhteistuumin vielä välipalalle Carl's JR nimiseen amerikkalaiseen hampurilaistaivaaseen, missä alle 1000 kalorin purilaista ei taida olla. Jopa teksti kääreessä kuvaa nautintoa "Things will get messy!".

Tässä vaiheessa olimme jo lähellä alkuiltaa, siirtymät kaupungin laitamilta keskustaan veivät oman aikansa ja rappusetkin alkoivat painaa jo jaloissa. Pienen kiertelyn jälkeen söimme vielä jäätelöt ja takaisin hotellille matkatessa ihastelimme Petronas torneja iltavalaistuksessa. Huomisen agendana on rantavarustuksen täydentäminen (lue: sandaalien osto).

Petran matkapäiväkirjaa saa lukea osoitteessa:
www.mytb.org/pepepupu

---

---