Viime hetket Langkawilla

Nämä pari viimeistä päivää täällä Langkawilla ovat kulkeneet pitkälti saman kaavan mukaan: aamiainen, sulattelua hotellihuoneen ilmastoinnin alla ja sitten aurinkoon makaamaan rannalle. Jälkimmäisen keskeyttäen ainoastaan pakollinen viilennysreissu mereen, joka sekin tuntuu vain vaivoin vrikistävältä, onhan merivesi vähintään 30 asteista. Viime päivät ovat säiltään toistaneet myös itseään: aamuisin on harmaata, mutta viimeistään keskipäivään tultaessa pilvet ovat joko ripotelleetitsensä alas sateena tai haihtuneet alto cirruksiksi ylempiin osiin ilmakehässä.

Summatakseni tässä kokemuksiani Malesiasta, onhan ttänään viimeinen kokonainen päivä tässä maassa, olen tullut siihen johtopäätökseen, että Malesia on hyvä paikka lomailla. Ihmiset täällä ovat erittäin mukavia ja osoittavat aitoa kiinnostusta muukalaisia kohtaan, ainakin näin matala-sesongin aikaan, jolloin vieraat tuntuvat olevan harvassa. Monia kiinnostaa ennenkaikkea myös meidän vieraiden mielipiteet heidän kotimaastaan. Olemmekin saaneet useita vinkkejä paikallisilta mihin heidän mielestään kannattaa myös piipahtaa seruaavalla reissulla.

Ennen matkaa minua askarrutti Islamin vaikutus jokapäiväiseen elämään täällä. Kulttuurihan ei ole minulle mitenkään tuntematon, olenhan vieraillut lähi-idässä useampaan otteeseen ja herännyt kukonlaulun aikaan minareeteista kaikuviin rukouskutsuihin. Niitä ei täällä kaiu, islam on läsnä koko ajan, mutta kuitenkin niin, ettei se tukahduta läsnäolollaan meitä infidelejä, vaan hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Vielä kun possua saisi joka ravintolasta, niin paikka olisi lähes paratiisi.

Pari päivää sitten eksyimme pääkadun varrella divariin ja koska Petra oli lukenut kirjansa loppuun, hänen herännyt lukutoukkansa vaati lisää painettua sanaa, jota ahmia aurinkotuolissa. Minäkin sorruin ja ostin kirjan nimeltä The man who ate the world. Kirjan ideana on ruokakriitikon matka maailman ympäri etsien täydellistä ateriaa. Erittäin mukava kirja; sen 350 sivusta on enää vajaa 90 jäljellä. Olen joutunut keskeyttämään sen useamman kerran ainoastaan siksi, että lukiessa kriitikon kokemuksia tulee jumalaton nälkä. Petran löytö olikin hieman arkisempi- Juoppohullun päiväkirja, jonka hän hulautti vajaassa kahdessa vuorokaudessa läpi.

Mitä tulee niihin golfkierroksiin mitkä minun piti täällä pelata. Hautasin ajatuksen joskus viime viikon lopussa. Syitä oli useita. Ensinnäkin kierrosten hinnat olisivat nousseet maila-, kenkä- ja autovuokrineen lähelle sataa euroa. Toiseksi, oli epävarmaa saisinko ottaa Petran mukaan caddyksi, tuntui, että clubit suhtautuivat ajtukseen vähän nihkeästi ja kolmanneksi täällä on päivisin niin jumalattoman kuuma, että golf 40 asteen helteessä, vuorenrinteellä, missä ilma on pakkautunut tuntui masokismilta. Vaikka eikös golf sitä olekin, mitä suurimmassa määrin. Winston Churchillin sanoin: "helvetillinen tapa pilata mukava kävelyretki".

Huomisaamuna suuntaamme lentäen kohti Singaporea. Aamu alkaa varhain ja muutaman tunnin koneenvaihto Kuala Lumpurissa antaa meille aikaa syödä jälleen tuhdin aamiaisen kenties Old Town White Coffeessa. Singapore onkin sitten malesiaan verrattuna toinen maailma: ei ruuhkia, ei rikollisuuta, ei veroja, kaiken pitäisi toimia niinkuin utopiassa. Jää nähtäväksi millainen kaupunkivaltio meitä odottaa.

---

---