Aurinkoa ja lämpöä Langkawilla

Eilisiltana hyvän illallisen jälkeen champor-champor- ravintolassa, menimme rannalle iltakävelylle. Oli pimeää ja hotellien luomat valojuovat paljastivat isoja rapuja, jotka juoksivat mereen turvaan askeleidemme tieltä. Se oli niin hauskan näköistä, että hain huoneestamme otsalampun, jotta näkisimme öistä merielämää paremmin. Valossa paljastuikin paljon muuta rantahietikosta: satunnaiset nyrkinkokoiset kuivalle ajautuneet meduusat, puoliksi syötyjä ravunraatoja sekä massiivisen määrän erinäisiä simpukankuoria. Löysimmekin hauskan piikkikkään kotilon ja tarkemman tutkimisen jälkeen olin varma, ettei sisällä ollut mitään, eli voisimme ottaa matkamuiston. Aamulla Petran suu avautui hämmentyneeseen huokaukseen, kun pöydälle jättämästäni kotilosta oli tullut ulos kuolinkamppailuaan käyvä hämähäkkiä muistuttava rapu. Alun pelästyksestä toettuamme alkoi tutkimus ja luonnollisesti dokumentointi. Lopulta asukin kosteaksi haudaksi muodostui vessanpönttömme ja "ennen kuolemaa" hyräillen rapu meni pyörteen mukana autuaammille saksimismaille.

Illallinen champor-champorerissa on tarkentamisen arvoinen. Paikka oli kätketty hauskasti trooppisen kujan sisäpihalle ja sisustus koostui kaakkois-aasialaisten alkuperäiskansojen naamioista. Pöydät olivat lasia, paikka tuoksui makeille suitsukkeille ja yleinen tunnelma oli jotakin rennon ja fiinin välimaastosta. Erittäin mukava paikka. Ruoaksi Petra otti paikallista kalaa, bamakoisea, banaanin ja riisin kanssa. Minä söin kanaa rica-rica, joka on indonesialainen, vähän tulinen kastike. lisukkeena oli riisiä minullakin. Molemmat annokset olivat runsaita ja erittäin makoisia. Jälkiruoaksi jaoimme vielä banaanikevätrullan vaniliajäätelön kanssa. Käymisen arvoinen paikka, vaikka hinnat olivatkin vähän normisapuskaa kalliimmat.

Sapuskoista puheenollen, myös äskeinen lounas vaatii esittelyn. Kymmenen kpl:ta kevätrullia ja paneerattua kanaa tulisessa kahvikastikkeessa luonnollisesti riisin kanssa. Aivan mahtava lounas jonka kruunasi vielä lähimarketista haetut cornetto-tuutit. Nekin tekivät viilentävän tehtävänsä kun päivä oli kuumimmillaan.

Tämä päivä onkin kulunut pitkälti rantsussa maaten. Petra sai häräntappoaseen luettua ja minä keskityin lähinnä aallokon seuraamiseen sekä rannasta, että niiden keskeltä. Snorkkelilla ei täällä ole muuta virkaa kuin se, ettei suolavesi mene silmiin. Merenkäynti on sen verran kiihkeää, että näkyvyys on heikko. Tämän päivän tähänastinen luontohavaintojen kohokohta oli rantakävelyllä näkemämme saaliskamppailu: kolme seepra-raitaista kalaa (20-30cm) ajoivat takaa rantamatalikossa pientä mustekalaa, joka kohtasi sitten lopulta exoduksen. Kanaa yksillä, mustekalaa toisilla. Kyllä se lounas kaikille kuuluu.

---

---