Advertisement
Kaytiin lauantaina katsastamassa Shinjukun aseman lansipuolella sijaitsevia pilvenpiirtajia. Lauantai oli ensimmainen aurinkoinen paiva vierailumme aikana. Oli huomattavasti mukavampaa tehda kavelykierroksia. Monen pilvenpiirtajan nakoalatasantaalle paasee ilmaiseksi, kavimme Tokyo Metropolitan Government Officen 45. kerroksessa. Alueella oli todella hiljaista, johtuen varmaankin siita, etta alueella on paaasiassa tyopaikkoja eika niinkaan huvittelupaikkoja. Shinjuku Chuo-Koen -nimisessa puistossa oli lauantain kirpputori meneillaan. Ostimme bentot (=lounas tai paivallinen, joka on pakattu valmiiksi laatikkoon, sisaltaa yleensa riisia, kasviksia ja kalaa tai lihaa) ja nautimme ne puistossa.
Kavelimme Shinjukun aseman halki ja nyt vasta alkoi hahmottumaan sen laajuus. Lahdimme tuloraiteeltamme vaaraan suuntaan ja harhailimme 5-10 minuuttia, kunnes paatimme kysya neuvoa. Huomasimme, etta lahin metroasemamme oli 500 m kavelyn paassa rautatieaseman sisalla. Eksymisen vuoksi jouduimme siis kavelemaan n. 1km ylimaaraista Shinjukun aseman sisalla. Valilla vaenpaljous ahdistaa, mutta onneksi rauhallisia paikkojakin loytyy paljon ettei kulkeminen ole jatkuvaa tungeksimista.
Lansi-Shinjukussa oli pakko kokeilla teinien suosimia tarra-automaatteja. Iloisen musiikin soidessa kone ottaa kuvat, sen jalkeen kuvia voi koristella sydamin ja sopoilla elaimilla. Lopuksi kone tulostaa tarrat ja halutessaan kuvan voi saada kannykkaan. Kateva tapa saada ikimuistoinen kuva bestiksen tai rakkaan kanssa.
Tanaan vaihdoimme hostellia Nakanosta Jimbochon alueelle, lahinna siksi, etta seuraavien paivien nahtavyyksiin olisi lyhempi matka. Olemme tanaan lahinna tavanneet paikallisia couchsurfingin kautta (
www.couchsurfing.org,
Bento
Lounas puistossa Nettiportaali, jonka kautta voi pyytaa majoitusta, majoittaa ja tavata palveluun kirjautuneita henkiloita. Tasta lahtien kaytan sivustosta lyhennetta CS.) Tapasimme Mikan ja hanen belgialaisen ja suomalaisen vieraansa Harajukussa. Harajuku on teinien ja varsinkin cosplayta harrastavien mekka. (Cosplay= pukeutumista jonkun esim. suosikkimangahahmon kaltaiseksi) Ilma muuttui nopeasti sateiseksi ja alkoi ukkostamaan, joten menimme kahville yhteen ostoskeskukseen. Kahvilan erikoisuus oli se, etta siella oli mahdollisuus askarrella omia koruja tai kannykkasomisteita. Kaksi naista teki meidan kahvilakaynnin aikana varsin hienoja koruja. (Myohemmin selvisi, etta pyorremyrsky raivosi 60 km Tokiosta pohjoiseen, joten ei ihme, etta tuuli tuntui kovalta.) Mikan vieraat olivat kahdeksan kuukauden Aasian kiertelymatkalla. Mika itse oli kateellinen meidan kuukauden lomasta. Mika on koordinoijana teknisia kaannoksia tekevassa yrityksessa ja hanella on oikeus lomailla korkeintaan kaksi viikkoa vuodessa ja lomaviikot on pidettava erikseen. Aina tuntuu loytyvan joku, jonka lomaa voi kadehtia...
Illallisen soimme yhdessa toisen japanilaisnaisen Ain kanssa Ootayan ruokaketjun ravintolassa lahella hostelliamme. Ravintolassa oli suureksi yllatykseksi englanninkielinenkin menu, kun paasimme sisalle asti. Ruoka oli herkullista perinteista japanilaista ruokaa, paaruaan lisaksi tarjolla oli misokeitto, japanilaista pikkelsia ja wasabia. Ai on toissa kosmetiikkafirmassa ja hanen tarkoituksenaan on lahtea Iso-Britanniaan opiskelemaan maisterintutkintoa varten ensi vuonna. Ain mukaan loma-ajat vaihtelevat sen mukaan, missa yrityksessa on toissa. Han oli juuri
Gyoza
Matias syo lihanyytteja tullut takaisin Japaniin kahden viikon Euroopan matkalta. Se on pitka yhtajaksoinen loma japanilaiselle. Kuulemma esimerkiksi valtionhallinnossa tyoskentelevilla ei ole lainkaan oikeutta palkalliseen aitiyslomaan, yrityksissa tyoskentelevat voivat olla palkallisella aityislomalla kaksi vuotta.
Yleisena havaintona voisi sanoa, etta tokiolaiset tuntuvat viettavan paljon aikaa julkisilla paikoilla, koska asunnot ovat sen verran pienia. Suomessa tuntuu silta, etta ihmiset piiloutuvat koteihinsa syksysta kevaaseen saakka ja tulevat ulos koloistaan loppukevaan ja kesan ajaksi.
Ensinakemalta Tokio tuntuu paljon vihreammalta kaupungilta kuin monet Euroopan metropolit. Katujen varsilla on isoja lehtipuita ja puistoja on paljon. Tokio tuntuu hengittavan enemman kuin moni muu suurkaupunki. Luonnon lasnaolon huomaa myos liikennevaloissa. Liikennevalojen ja metron varoitusaanet ovat monesti linnunlaulua toraytyksien tai tikittavien aanten sijaan.
Advertisement
Tot: 0.081s; Tpl: 0.01s; cc: 5; qc: 46; dbt: 0.049s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Aleksi
non-member comment
Hehe! Aivan mahtavia tarroja! Enpä tuollaisiin itse törmännyt, mutta toisaalta en kyllä osannut etsiskelläkään.