Vaeltelua Japanin Alpeilla ja hitunen rantalomailua

---

Viime viikon aikana ollaan pyoritty lahinna Japanin Alpeilla. Lahdimme Kanazawasta Toyaman kautta Tateyama-Kurobe alppireitille. Meinasi olla vahan kiire, kun lahetimme rinkat etukateen maaranpaahan ja juna oli juuri lahdossa. Japanilaiseen tyyliin homma hoitui ajoissa ja paasimme sopivasti matkaan. Reitin aikana mennaan eri vempaimilla (juna, bussi, johdinauto, koysirata, omat jalat) ylos Tateyaman vuorelle, sielta alas aina Kuroben padolle asti. Reitin voi menna painvastaiseenkin suuntaan halutessaan.

Tateyaman vuori on mm. kuuluisan whisky-linnun (Famous Snow Grouse) kotipaikka. Oli huikeat maisemat. Vuoren huippu oli edelleen lumen peitossa, joten bussireitti taytyy aina raivata lumen keskelta. Murodosta pystyi halutessaan aloittamaan usean paivan vaelluksen Kamikochin saakka. Osa vaellusreiteista oli kiinni, koska vuoresta purkautui liikaa rikkikaasuja. Kavimme vahan kurkkaamassa maisemia Murodossa. Oli hassua kavella lumessa taas. Reitilla oli paljon elakelaisia ja ryhmamatkustajia mm. Kiinasta. Sesonkiaikana reitti on varmaan vahan turhankin vilkas.

Jatkoimme reitilta aina Matsumoton kaupunkiin saakka. Pyysimme turisti-infoa auttamaan varauksen kanssa ja paadyimme business-hotelliin. (Japanilaiset eivat pida yllatyksista, majoitusasioissakaan, joten jollei ennakkovarausta ole, on parempi antaa turisti-infon tyontekijan hoitaa ensikontakti eli ns. esittely.) Pukumiesten seassa tuntui vahan silta, etta emme kuuluneet joukkoon, mutta kieltamatta oli ihan mukavaa vaihtelua, kun kylpyhuone oli ainoastaan omassa kaytossa.

Business-hotellin jalkeen suuntasimme junalla ja bussilla Kamikochiin. Kamikochi on 1500 metrin korkeudessa sijaitseva jokilaaksoalue, jota ymparoi 3000 m korkeuteen kohoavat lumihuiput, Japanin Alppien korkeimmat huiput. Alue on osa Japanin Alppien kansallispuistoa. Jokilaaksoalueella on helppoja kavelyreitteja, halutessaan Kamikochista kasin voi tehda vaativampiakin vaelluksia ja mm. kiipia lumihuipuille. Varasimme leirinta-alueelta bungalowin kolmeksi yoksi. Siella oli keittomahdollisuudet ja kuusi tatamimattoa, jolle pedit sai levitettya yoksi.

Toimme Matsumotosta evaat mukaan. Pienoiseksi ongelmaksi muodostui se, etta emme loytaneet hyvin varustettua supermarkettia Matsumoton keskustasta. Japanissa tuntuu olevan joka nurkassa eri ketjujen paivittaistavarakauppoja, joissa on paa-asiassa evaita ja yksittaispakattuja lounasannoksia. Naissa kaupoissa on harvemmin raaka-aineita mm. vihanneksia, riisia jos haluaisi valmistaa ateriansa itse alusta alkaen. Lahdimme siis matkaan kuppinuudelein ja sopivin pikkuevain.

Kamikochi on paivamatkalaisten suosiossa ja erityisesti varaakkaampien turistien suosiossa. Majoitus oli yleisesti ottaen kallista ja alueen kaupoista loytyi helpommin juustokakkua ja shampanjaa kuin vaellusmuonaa.

Maisemat olivat todella huikaisevat. Ensimmaisena paivana kavelimme lahinna jokilaaksoalueella mm. soiden halki pitkospuita. Toisena paivana lahdimme valloittamaan yha toiminnassa olevaa tulivuorta Mt.Yakedakea. Paiva oli sateinen jo aamusta alkaen. Vaelsimme metsassa pari tuntia... Sitten nakymat alkoivat olemaan paremmat, mutta reitti muuttui samalla vaikeammaksi. Nousut olivat niin korkeita, etta reitille oli laitettu tikkaita kallioseinaan kiinni. Yhdessa kohtaa piti ylittaa sola, josta oli useiden metrien pudotus, tikkaiden ja koyden varassa. Muutamien tikkaiden jalkeen tulimme siihen tulokseen, etta ei ole turvallista enaa jatkaa matkaa eteenpain. Harmissamme kaannyimme takaisin. Saimme loppumatkaksi seuraa japanilaisesta elakkeelle jaaneesta opettajasta, joka oli ilmeisen intohimoinen vaeltaja. Han kertoi kiivenneensa alueen jokaiselle vuorelle. Mt. Yakedakelle han oli kiivennyt samana aamuna toiselta puolelta. Han kertoi joutuneensa laittamaan jaapiikit kenkiinsa ja pitavansa reittia vaarallisena naissa saaolosuhteissa. Tieto helpotti mieltamme, luovuttaminen oli viisasta loppujen lopuksi.

Markina ja vasyneina olimme todella onnellisia siita, etta myos vuoristosta loytyy onseneita. Oli todella mukavaa pesta kylmyys ja hiki pois kuumassa lahteessa. Tietysti myos pizza, sienirisotto ja camembert-juusto auttoivat palautumisessa paivan seikkailuista 😊

Kolmantena paivana lahdimme vaeltamaan kohti Dakesawaa, kivista vuorisolaa, joka hallitsee Kamikochin maisemaa. Saa oli onneksi aurinkoinen ja muistimme jopa tarkistaa saatiedot aamulla. Reitti kulki mantymetsassa, kivisen vuorisolan reunamalla ja loppureitti oli lumen peitossa. Matka meni muuten ihan hyvin, mutta rehellisesti sanottuna loppuosasta reittia olisi ollut hyva olla sauvat ja jaapiikit. Saavutimme lopulta Dakesawan (2170 m) kolmen tunnin tasaisen nousun jalkeen. Dakesawassa oli vuoristomaja ja ryhma japanilaisia oli leiriytynyt sinne. He harjoittelivat vuorilla liikkumista ja koysien kayttoa meidan saapuessa paikalle. Laskeutuminen takaisin Kamikochiin oli helpompaa ja nakymat olivat aivan huikaisevat koko matkan ajan.

Yovyimme yhden yon entisessa olympiakaupungissa Naganossa. Vuorilla vaeltelusta vasyneina emme jaksaneet sen kummemmin tutustua Naganoon. Taytyy sanoa, etta hostelli, jossa yovyimme oli aivan kamala, todellinen pohjanoteeraus verrattuna muihin hostelleihin, joissa olemme olleet. (Jopa verrattuna Mongolian ja Tansanian hostelleihin!) Meidat vastaanottonut henkilo oli niin pihalla, etta meinasi unohtaa laskuttaa ja antaa sankyvaatteet. Emme saaneet mitaan infoa saapuessamme, ihmeellista kylla, saimme juuri ennen kaupungille lahtoa tietaa ovikoodin. Hostellissa oli lock-out 10-16 ja suihkuja sai kayttaa ainoastaan 16.00-9.00. (Kylla, eli yolla sai kayda suihkussa, mutta ei paivalla.) Kaiken lisaksi hostelli oli todella nuhjuinen ja rikkinainen. Rikkinaisella tarkoitamme siis, etta kolmoskerroksessa ei ollut juoksevaa vetta, yhdessa ikkunassa ei ollut verhoa edessa ja toista ikkunaa ei saanut avata. Hissi oli muutettu tallelokeron sailytyspaikaksi. Parasta tassa on, etta ne ovelat paskiaiset nappasivat meista viela mainoskuvan juuri, kun olimme lahdossa. Perasta kuuluu kylla viela! Olisi pitanyt muistaa madventuresista tuttu ohje, etta huone kannattaa tarkistaa ensin! (Missaan muualla ei kylla ole ollut valittamista!)

Olemme talla hetkella Kamakurassa, jota on luonnehdittu nain Lonely Planetissa: "Contemporary residents have added a laid-back, earthy wibe with organic restaurants and summer beach shacks - which can be added to sunrise meditation and hillside hikes as reasons to visit." Tama on siis hippimesta, jossa soi reggae ja turisti-infosta saa ilmaisia "Vegetarian Culture Map" -karttoja. Arvasittekin varmaan, etta tama on Petralle paratiisi 😉 Kamakura on siis ollut Japanin paakaupunki aikoinaan. Niihin aikoihin budhalaisuus muuttui yleisuskonnoksi, joten taalla on paljon temppeleita ja buddhapatsaita. Huomenna siis rantailua, vegemestoja ja ehkapa jotain budhapatsasta voisi kayda vilkaisemassa.

---