Balilta toiseen paratiisiin


Advertisement
Indonesia's flag
Asia » Indonesia » Sulawesi » Bunaken National Park
July 29th 2011
Published: July 29th 2011EDIT THIS ENTRY

24.7.
Tänään oli rauhallinen ja pitkä aamu. Oli vaihteeksi tilattu pannukakkuaamupala ja sitä syödessä taas katseltiin miehiä pellolla ja kolibreja puussa. Lähdettiin mopolla keskustaan vasta yhdentoista jälkeen ja suunnattin kahvilaan päivittämään blogi. Sairaan hyvää smoothieta. Ydinkeskustan paikat on kyllä ihan överihintaisia täkäläisellä mittapuulla. On myös överisliipattuja ja annokset ylityylikkäitä. Poikettiin myös kenkäkaupassa, mutta kaupanteosta ei tullut mitään, kun myyjä ei yhtään tyrkyttänyt ja pudotti silmää räpäyttämättä hintaa kolmanneksella. Siis eihän sellaisesta paikasta mitään voi ostaa, missä ei saa myyjän kanssa yhtään tapella, todella epäilyttävää :)

Keskustasta lähdettiin mopoilemaan 18 kilsan päähän Gunung Kawin viidakkotemppeliin, jonne on ilmeisesti tuhat vuotta sitten kaiverrettu suoraan kallioseinämään 10 patsasta. Niiden tarkoitusta ei tiedetä varmasti, mutta yhden teorian mukaan olisi tehty silloisen kuningasperheen muistoksi. Oli kyllä aika vaikuttava koko temppelialue vehreässä jokilaaksossa riisiterassien keskellä. Joessa oli ihmisiä kylpemässä, koska ylhäältä temppelin kautta valuvan veden ajatellaan olevan pyhää. Sama vesi valuu kilsan päästä toisesta temppelistä, jossa on kuuma lähde. Ajettiin parkkipaikalle, joka oli täynnä isoja turrebusseja, eikä jotenkin jaksanut mennä sinne lauman jatkeeksi puskemaan, vaan käännyttiin takaisin.

Matkalla Gunung Kawiin satuttiin J:n turistioppaan vaistojen ansiosta tielle, jolla oli sekä vähän liikennettä, tuore, sileä asfaltti että upeat riisiterassimaisemat ja pieniä kyliä. Uskomaton yhdistelmä! Yhdessä mutkassa oli kylän päätemppelissä käynnissä festivaali, jossa gamelan-orkesteri oli juuri täydessä vauhdissa. Haluttiin ajaa samaa tietä takaisinpäin ja siinä vaiheessa juhlat olivat lopuillaan, ihmisiä virtasi ulos temppelistä valkoisiin, kirkasvärisin vöin koristeltuihin juhlavaatteisiin pukeutuneina. Toisessa mutkassa pysähdyttiin kuvaamaan riisipeltoa, mä nousin pois kyydistä ja yhtäkkiä J vaan lähti ajamaan. Kesti yllättävän kauan ennen kuin se huomas, että mä puutun kyydistä! (J: korkeintaan sata metriä pääsin ajelemaan omassa rauhassa.) Meinasin kuolla nauruun tienposkessa ja paikalle sattunut, pellolta viikatetta heilutellen palaillut paikallinen mieskin hekotteli, kun tajusi tapahtuneen.

Ennen Ubudiin paluuta käytiin vielä katsastamassa Petulun kylä, jonka tien varren puihin tulee joka ilta tuhansia valkoisia albatrossin kaltaisia lintuja. Kylässä oli menossa jalkapallo-ottelu, jota selostettiin antaumuksella, lapset pomppivat leikeissään ja isommat lennättivät leijoja, joten se itsessään oli kyllä lintuja parempi nähtävyys. Lisäksi kylän päätemppelissä oli menossa juhlallisuuksien valmistelut, yhdet miehet koristelivat sellaista mastoa, joita kuivuneina on tienvarret täynnä. Sieltä ajeltiin keskustaan syömään ja heti kämpille päästyä J meni rejuvenating kasvohoitoon ja tuli takaisin tietysti silminnähden nuorentuneena.

Mä oon kyllä ihan ostanut tämän näiden filosofian kosmisesta tasapainosta, jota ylläpidetään mm. huolehtimalla siitä, että on kaikinpuolin nättiä ja mukavaa, jotta jumalat tulisivat vierailemaan maan päällä temppelijuhlallisuuksissa. Nämä todellakin osaavat tehdä asiat tyylikkäästi ja positiivisella otteella. Geeneissä siirtyy taito luoda kauneutta eikä jurottaa yksinäisyydessä keskellä metsää kumisaappaat jalassa.

Nyt kun ollaan näin ihastuneita Baliin, niin voitais oikein rakennuttaa tänne talo. Siitä tulis muuten hyvinkin todennäköisesti saaren suurin. Lounari kertoo: "The units of measurement used in traditional buildings are directly based on the anatomical dimensions of the head of the household, ensuring harmony..." Onneksi tämä ei päde Suomessa, koska siellä joutuisi ottamaan entistä liioitellumman määrän asuntolainaa.

25.7. Trekkausta asfaltilla, nimpparijuhlintaa

Tänään päivä aloitettiin tietenkin huikealla lahjonnalla, onhan J:n nimpparit. Syötiin aamupala taas parvekkeella ja sitten pakattiin kamat, koska illalla on lähtö kentälle. Lähdettiin tekemään Lounarin suosittelema "trekki", jonka piti kestää jotain 4h ja olla 8,5km pitkin riisipeltoja ja paikallisia vuoria/kyliä. No huhhuh... koko matka oli jotain päällystettyä, joko asvalttia tai laattoja. Siis mikä trekki on sellainen, joka kulkee autotien pientareella?? Käveltiin kuitenkin toi setti ja oli muutamassa kohdassa ihan kivoja näkymiäkin, mutta ei siis tosiaankaan mikään trekki. Vastaan tuli turreja turren perään ja kohokohta oli noin 20 mummon lauma, joka aiheutti yhden trekin vaativimmista osuuksista: tien pientareella joutui kulkemaan hetken rinnakkain... Yritettiin vielä toista Lounarin suosittelemaa reittiä, mutta siitä ei tullut mitään, kun kaikki polut ja riisipellot oli rakennettu täyteen villoja. Mitähän ne luulee, että turistit tulee katsomaan kun kaikki paikat on vain villoja täynnä? Toisiaan? 4h kävelyn jälkeen (noin 34c varjossa) tultiin takaisin kämpille, kun oli ensin käyty vetämässä grillipossua. Siinä välillä mun päivän tähtihetkenä oli jokavuotinen vesien kylmentäminen. Se onnistuu siten, että heittää kiven pyhään veteen. Toimii ihan sairaan hyvin. Käytiin vielä hieronnassa, S otti kuumakivihässäkän ja mä nimpparilahjana saadun tuplahieronnan eli 2 tyyppiä möyhensi samaan aikaan. Rentoutuneina lähdettiinkin sitten kohti kenttää.

Kentällä tuli taas asiakaspalvelun tähtiä vastaan. Vieressä meni isoja laukkuja käsimatkatavaroihin ja me ei saatu viedä 10kg sisään kun 7kg oli rajana. No joo ihan ok, mutta hoitakaa samalla tyylillä sitten kaikille. Siinä hässäkässä tsekkasin kaikki mun rahat ja luottokortit ruumaan eikä ollut edes rahaa maksaa exit-maksua. No sitten taas takaisin lähtöselvitykseen ja tilattiin meidän laukut takaisin. Lento Manadoon oli vasta seuraavana aamuna 9.30 (saavuttiin Singaporeen yöllä 01.30), mutta onneksi transit deskillä tulostettiin meille boardarit ja tsekattiin meidän laukut sisään, joten päästiin transithotelliin yöksi. Olin henkisesti varautunut nukkumaan lattialla, joten hotellin 5h yöunet olivat aika tervetulleita. On muuten aika makea idea Singaporen kentällä 24h leffateatteri. Oltais ehkä menty sinne katsomaan pari leffaa unien sijaan, jos olisi ollut parempia leffoja tarjolla. Nyt oli tyyliin "nuija ja tosi nuija meets Brad Pitt" ja siksi suoraan nukkumaan.

26.7.

Päivä meni aika pitkälti matkustaessa Manadoon. Ensin lento ja sitten kolmen junnukuskin kyydissä tunti satamaan ja sieltä melkein tunti paatilla Bunakenille ja Living Coloursin sukelluskeskukseen. Päätettiin matkareitti niin myöhään, ettei enää mahduttu niiden ihan luksusmahtaviin bungaloweihin, joista mielettömät merinäköalat. Jouduttiin naapuriin, paikallisen laiskanpulskean äijän omistamaan paikkaan, joka ei jaksa yhtään nähdä vaivaa ja pistää paikkoja kuntoon. Hyvin rottaista ja vastaavasti ylihintaista. Saatiin VIP-huone, joka oli oikein meille vartavasten varattu. Vasemmalla puolella oli sikala ja oikealla kaatopaikka, edessä rakennustyömaa. Ei pyyhkeitä eikä peittolakanaa, parsittu ja teipattu hyttyskatos, rikkinäinen vaatekaappi, kuopalla oleva vaahtomuovipatja, vuotava vessa jne. Onneks saadaan sentään syödä Living Coloursissa, siellä on ihan mahtavat ruuat. Täällä naapurissa aivan paskaa. Jossain muussa paikassa olis varmaan ihan suht ok, mutta kun tietää, että vieressä on unelmaresortti 15 euroa per nuppi enemmän per yö, niin ketuttaa ihan järjettömästi.

Joka tapauksessa tosi kivaa olla täällä taas (jo 3 kerta). Paikka on muuttunut tosi paljon siitä, kun ekan kerran oltiin, jolloin puolet vieraista oli suomalaisia ja toinen puoli muita pohjoismaalaisia. Nyt on ihan pelkkiä saksalaisia!! MITÄ! Yks suomalainen sentään. Myös koko resortin taso on noussut ja vieraiden keski-ikä sen mukana. Tosi harmi, että meidän suosikki-divemaster Markus on kipeänä. Illalla uni tuli yllättävän hyvin vaikka täällä on todella kuuma ja kosteusprosentti lähellä sataa...

Hengailtiin illalla lähinnä parin Orange Countylaisen kanssa, jotka on kesän kierrelleet Aasiaa ja jatkavat opiskeluita syksyllä.

27.7.

Heräiltiin aamulla turhankin aikaisin ja lähdettiin tarpomaan noin 400m matkaa Living Coloursiin aamupalalle. (Vaikka Lorenso kai odottaa, että syötäis täällä. No, sorry!) Niiden kokki on ihan superlöytö ja kaikki mihin se koskee muuttuu herkkuateriaksi. Lähdettiin poikkeuksellisesti täällä päiväretkelle, johon kuuluu 3 sukellusta. Paatti lähti klo 7 ja brekkari oli 6.30 eli aika aikainen herätys. Matka Bangkan saarille kestää melkein 2h ja niistä toisen vietin veneen kannella nukkuessa. Perillä oli sen verran kova keli, että jätettiin Bangka väliin ja mentiin lähellä hieman suojaisampaan paikkaan. Ihan uskomattomia sukelluksia. Tämä on niin maailman sukellusvaliota, ettei mitään järkeä. En edes jaksa alkaa listaamaan mitä mielettömyyksiä ja maisemia tuli koko ajan vastaan. Näkyvyyskin ihan loistoluokkaa. Viimeinen sukellus oli multa ihan kummaa kohlausta ja törmäilin S:ään joka mutkassa vaikka tein kaikkeni pysyäkseni poissa edestä. Palattiin vasta 18.20 ja pikaisesti suihkun kautta ja suoraan illalliselle. Sen jälkeen alkoikin jo taas väsy painaa. Kirjaakaan ei jaksa lukea...

28.7.

Tänään taas 3 sukelluksen päivä... Oli tyynin päivä, mitä ikinä on Bunakenilla nähty, mahtavaa kellua sukellusten välissä peilitynnessä ja kirkkaassa vedessä. Ihan huippuja oli myös sukelluksest taas. Aamupäivän sukellusten välissä bongattiin toistakymmentä delfiiniä ja lähdettiin sitten ajelemaan niiden perään. Delfiinit innostuivat ja tuli meidän veneen ympärille leikkimään ja hyppimään. Todella upeita eläimiä! Ja sit seuraavalla sukelluksella 6 kilpikonnaa... Aika kiva fiilis 8)

Safkana grillattua tonnikalaa jne. Ihan pimeän hyviä juttuja taas. Ennen kolmatta sukellusta kierreltiin vähän paikkoja omistajien kanssa ja on hauska seurata kun joka kerta on tuunattu ja rakennettu jotain lisää. Living Colours alkaa olla melkoista luksusta. Nyt on koulutustiloja rakennettu lisää, bungaloweja laajennettu ja saunakin valmiina! Mialle ja Jaskalle täydet pisteet kovasta duunista ja ihan mahtavan prosta diveshopista...

Saatiin vaihdettua meidän paska VIP-huone ihan perus deluxeen. Ei ole juurikaan eroa, paitsi että tämä deluxe on pari metriä merestä ja sekä kylppäri, makkari että terassi on isommat... No vessa on mandi eli sitä ei vedetä vaan kaadetaan vettä päälle, mutta eipähän sitten ainakaan lorise koko yötä. Lorenson perusmökki on deluxe ja sitten tulee VIP. Sitten kun maalaa jonkun terassin, niin antaa taas uuden luokituksen. Seuraavaksi on siis pakko tulla president suite. En tajua Lorenson hinnoittelua sitten mitenkään!! Tää nykyinen beachfront on paljon isompi, kivampi ja halvempi kuin uudempi VIP-mökki, joka oli kaikin puolin tosi ankea. Nyt viihdytään paljon paremmin. Varsinkin kun saatiin jopa riippumatto terassille!

Ollaan vähän säädetty meidän viimeistä kohtdetta Pulisan Jungle Beachillä, haluttiin jo peruuttaa se kun täällä on niin mielettömän hyvää sukellusta. Ajatus oli vähän kierrellä tätä aluetta, mutta tuntuu että taas tää sukellus vie täysin mukanaan eikä jaksettain muuta tehdäkään. Ei kuitenkaan kehdata enää peruuttaa kun eivät välttämättä saa asiakkaita 1-6.8. ajaksi. Siellä pääsee myös kajakoimaan jne merelle, joten varmaan sielläkin ihan jees. Tuskaista on, että siellä ei ole sähköä kuin 17-21 ja kuumina iltoina on aika nihkeää olla ilman tuuletinta.

29.7.

Ja taas 3 sukelluksen päivä....Korvissa hiukan hämminkiä ja jotenkin maskin kanssa jatkuvaa säätöä. Ei niin hyvää sukellusta kuin eilen, mutta silti todella hienoa.

Yllättävää, kuinka vähän porukka tekee täällä yli 2 sukelluksen päiviä. Meidän lisäksi paikan kolmas suomalainen sukeltaa samalla vauhdilla ja tänään saatiin iltapäiväsukellukselle yksi saksalainenkin mukaan. Ihan mieletöntä täällä kun pääsee sukeltamaan vaikka lähtisi vain yksin esim yösukellukselle.

Aurinko on paistanut käytönnössä jatkuvasti ja päivisin vähintään sellaiset 34c. Naamaan ei uskalla laittaa rasvaa kun maski vuotaisi sit helpommin ja mitään ylimääräistä vaivaa ei haluta sukelluksille. Tästä sitten seuraa, että meikäläinen on meren isoin hummeri! Onneksi mitenkään pahasti ei ole päässyt palamaan, pahin paikka on kun odotetaan jo vedessä muiden tuloa ennen uppeluksiin menoa. Silloin vesi heijastaa nassuun ihan kivasti. Kävellessä kolmannen sukelluksen jälkeen paatista rantaan, meinaa pohkeet keittyä, kun rantavesi on niin tajuttoman kuumaa. Ensin vesi on niin alhaalla, että hiekkapohja kuumenee aivan sietämättömäksi. Sitten vuoroveden myötä iltapäivällä vettä tulee sellaiset 20cm siihen päälle ja kun kävellään veneeltä kohti rantaa, niin tuntuu kuin nilkat kiehuisivat.

Advertisement



Tot: 0.183s; Tpl: 0.014s; cc: 10; qc: 55; dbt: 0.0381s; 55; m:apollo w:www (50.28.60.10); sld: 2; ; mem: 6.5mb