Merenrantaelamaa

Meidan viimeinen kuukausi, josta on nyt vajaa puolet kulunut, on ihanan merenrantapainotteinen. Rantakausi alkoi Kambodzan Kepissa, jossa olimme muutaman paivan. Kep on kuuluisa merenelavistaan, joilla mekin siella elimme: taskurapuja, kalaa, jattilaiskatkarapuja, mustekalaa... Njam! :P

Yhden paivan vietimme Kepin laheisella Janissaarella, jossa olisi viihtynyt paljon pidempaankin, mutta aika ei antanut talla kertaa myoten. Janissaari oli maalais- ja biitsi-idylli samassa: kanoja, kukkoja, lehmia, kissoja ja koiria ruohokentilla bungalowien seassa seka hiljainen valkoinen palmuranta ja lammin vesi. Mmm...

Kepista kavimme myos tutustumassa laheisiin luoliin, jonne meidat johdatteli lauma hauskoja paikallisia poikia. Yhdessa luolassa oli tosi hyvin sailynyt, 1200-vuotias tiilinen temppeli, ja kaikissa niissa hienoja tippukivia ja kaikenlaisten elaimien nakoisia muodostelmia. (Harmi, etta oli nilkka viela vahan epavarma, niin en uskaltanut kovin syvalle niihin lahtea seikkailemaan...)

Bangkokissa kavimme paivan thaihierontakurssilla. Opiskelu ei ollut mitaan ryppyotsaista touhua, opettajat (joita oli jopa yksi enemman kuin meita kurssilaisia, kolme siis) olivat kovin hauskoja ja nauru raikui. Nyt kun viela muistaisi kaiken oppimansa...

Saavuimme Balille juuri parahiksi vahan ennen hindujen uutta vuotta, joka ei ihan mika tahansa juhla olekaan, kestaakin monta paivaa. Eraan paivan juhlalla on mainio nimi, ogo-ogo, ja siihen kuuluu suuria, pelottavan nakoisia hahmoja, joita naki heilumassa katujen varsilla. Seuraavan paivan vietto vaikutti koko saaren kaikkien asukkaiden elamaan: seka paikallisten etta turistien oli pysyteltava tiukasti huoneissaan. Kuulemma ehka paria lukuunottamatta kaikki hotellitkin lukitsivat porttinsa, niin ettei kukaan todella paassyt kulkemaan kaduille. Kaupat ja ravintolat olivat tietenkin kiinni myos, samoin lentokentta ja satamat. Illalla ei myoskaan saanut kayttaa valoja eika muitakaan sahkoa kuluttavia laitteita. Ihmisten oli naet maara meditoida! Tosin monet, joiden kanssa olen vaihtanut kokemuksia paivasta, nayttavat hoitaneen meditointinsa unessa...

Meidan hiljainen paivamme kului kuitenkin toisin. Balilla on ehka pari paikkaa, joissa on muslimienemmisto, ja me pakenimme tuota tapahtumatonta paivaa niista toiseen, kavereidemme ehdotuksesta ja kyydilla. Medewissa tuota paivaa vietettiinkin koko lailla painvastaisella tavalla: kaikki kylalaiset nayttivat keraantyneen kaduille viettamaan aikaansa - niillahan ei kulkenut nyt yhtakaan kulkuneuvoa, joten kaikki tila oli vapaasti kaytettavissa istuskeluun, pelailuun, lepailyyn jne. (Sellaista saisi olla enemmankin, meillakin pain!)

Medewia kutsutaan surffaajien mekaksi, ja sinne olikin tullut iso joukko tuon hienonnakoisen lajin harrastajia. Eras heista, jonka kanssa vaihdoimme aina tormatessamme tervehdykset, on kuulemma lajin ykkonen Havaijilla - wou :o ;) Upealta kylla naytti hanenkin menonsa laudan kanssa, ei voi kieltaa! Hienosti naytti sujuvan muiltakin. Aallot olivat paljon isompia kuin Kutalla (jossa yleensa taalla Balilla asumme), ja ranta kivinen. Vahan vaarallista siis, mutta vedessa meni myos tosi nuoren nakoisia paikallisia poikia. He ovat tietenkin ihan pienesta asti surffanneet kotirannallaan, ja kaverimme kertoi, etta heilla on jo monia sponsoreitakin.

Talla hetkella olemme siis jalleen Kutalla. Paivamme alkavat yleensa aamulenkilla rannalla, paljain jaloin, koralleja ja simpukoita vaistellen, siihen aikaan, kun ei viela ole liian kuuma juoksemiseen (eli heti auringonnousun jalkeen). Rannalla tulee pelailtua paljon palloa, ja indonesian kielen opiskelu jatkuu myos. Jotkut kaverimme ovat alkaneet puhua meille jo melkein pelkkaa paikallista, mutta viela ainakin jutuista saattaa menna aika paljon ohi... ;) Mutta koko ajan vahemman!

Reissua on enaa noin kaksi ja puoli viikkoa jaljella. Sen ajan aiomme kuluttaa rennosti lomaillen lahinna eri rannoilla nailla seuduin. Kotiinpaluu kuitenkin lahestyy jo kovaa vauhtia...

---

---