Kriittinen silmays Intian yhteiskuntaan

---

Kun tulin Intiaan, ihailin suuresti Kolkatan selviytyja-ihmisia. Intia nayttaytyi hyvin elaman makuisena juuri siksi, etta taalla elaminen vaikutti olevan jatkuvaa taistelua olemassaolosta. Nain sen jostain syysta paljon enemman myonteisena seikkana kuin huonossa valossa. Se, miten ihmiset oikeasti joutuivat kamppailemaan toimeentulonsa puolesta, naytti pitavan heidat vahvasti elaman syrjassa kiinni. He todella elivat, nama Kolkatan koyhat, jotka nukkuivat pressujen tai vilttien alla katujen reunustoilla ja laittoivat ruokaa hymyssa suin hiilikeittimillaan keskella katua. Olen kylla monesti lukenutkin, kuinka ihmiset usein aluksi vieraan kulttuurin kohdatessaan nakevat vain ne mielenkiintoiset ja hyvat asiat. He tulkitsevat kaikkea jonkinlaisen myonteisyyden verhon lavitse.

Nyt olen alkanut ajattelemaan kriittisemmin. Eiko tama yhteiskunta ole aivan kuin juutalaisten keskitysleiri? Nayttaisi, etta ne ihmiset selviytyvat, jotka osaavat parhaiten hyvaksiksikayttaa toisia, ne jotka ovat royhkeampia ja osaavat raivata muut tieltaan. Tama on aikalailla aarioikeistolainen yhteiskunta menttaliteetiltaan, vaikka keskustalainen kongressipuolue voittikin vaalit! Jossakin alimman luokan junanvaunuissa tama toisten tielta raivaaminen nakyy konkreettisesti. Siella omaa saavutettua paikkaa puolustetaan vihaisin katsein, kiukkuisin huudoin ja jopa lyomalla ja tonimalla. Abstraktilla ja laajemmalla tasolla tama alyton kilpailu, nakyy esimerkiksi koulutuksessa ja tyoelamassa. Kerrankin nain kuinka erasta koulua mainostettiin: Ei haviajien lapsille. Monissa iskulauseissa tama oikeistolainen ajatusmaailma nakyy puhtaimmin. Esimerkiksi Darjeelingissa hotellimme seinataulussa oli iso kivinen kartano nurmikko pihoineen ja tekstissa luki, "Kuka vain voi menestya, kun ottaa vain oikean askeleen oikeaan aikaan oikeaan suuntaan."

Intia on siis monella tavoin hyvin julma yhteiskunta. Se on hyvin kova maa jopa muihin yhta koyhiin tai koyhempiin maihin verrattuna. Nepalissa maolaiset ovat onneksi pysytelleet osaksi vallassa ja heilla on vahva kannatus. Kirsti selitti, kuinka maolaisissa on tosi paljon oikeasti fiksua porukkaa ja heidan ajamansa asiat ovat Nepalin kansalle hyvin tarkeita. Siella oikeasti ajetaan tasa-arvoa ja pyritaan tekemaan paatoksia, jotka auttaisivat maata eteen pain talla saralla. Maolaisten kannatusta syo vain suuresti uskonnonvastaisuus. Monet olivat Kirstille ihmetelleet, "Miten kaikki muu mita maoistit puhuvat kuullostaa niin oikealle ja hyvalle ja sitten he kieltavat uskonnon. Meille on elintarkeaa, etta saamme polttaa ruumiimme ym."

Intia saa syyttaa monista ongelmistaan liiallista vaestonkasvua, vaikka ei sekaan tietenkaan kaikkea selita. Onhan se nyt kuitenkin selva, etta kun vaestontiheys kay tietylla alueella hyvin suureksi, kaikille ei riita hyodykkeita, kuten asuntoja, toita tai edes ruokaa. Onhan se monissa elainlaumoissakin todettu kuinka talloin myos yksiloiden valinen kilpailu kovenee ja agression tunteet lisaantyy. Kylla tilan puutteen herattaman agression huomaa tuolla kaduillakin, tanaankin taas ihmiset tormailivat kiukkuisesti meihin ja toisiinsa jattkuvasti ja autot kaahailivat toistensa eteen. Mitahan taalla on tehty vaestonkasvun hillitsemiseksi? Olisi kiintoisaa lukea jokin tutkimus. Ainoa, minka itse olen huomannut olevan pieni yritys tahan suuntaan, oli seinaan liimattu kyltti Nepalin raja-aseman kopissa, jossa luki "Yksi on kiva" ja alla "vaestokontrolli." Tama kuullosti hyvin naivilta! Eiko olisi tehokkaampaa vedota johonkin ihan oikeisiin faktoihin kasvun hillitsemiseksi, eika vain sanoa yhden lapsen olevan mukava juttu? Intiassa tietenkin tunteilla paasee usein pitemmalle kuin jarjella. En silti ymmarra, mita nimen omaan hauskaa yhdessa lapsessa olisi moneen verrattuna. Ehka siina tarkoitettiin, etta vanhemmat paasisivat helpommalla, mutta ei taalla kasittaakseni lapsia yleensakaan pideta kovin tyolaina, kuten lansimaissa. Lapset kasvavat itsestaan, ei heita tarvii niin kasvattaa ja isommat huolehtivat pienemmista, joten vanhemmilla ei ole niin paljon vastuuta.

Tanaan taas yritimme ydinkeskustaan, mutta emme edelleenkaan selvinneet sinne. Juna-asemalla oli tavallistakin enemman porukkaa, joten emme olisi mahtuneet lahijunaan kyytiin. Riksoja kysellessa eras taas sanoi, etta marketti on talta paivalta suljettu, kun on jotkin festarit. Voi olla, etta han vain keksi sen, koska olisi halunnut vieda meidat muualle, jonnekin kauppaan josta saa komissiota asiakkaista. Emme kuitenkaan halunneet ottaa riskia, etta menisimme sinne kauaksi ja sitten se olisi kiinni, varsinkin kun vaestomaara viittasi oikeasti johonkin tapahtumaan. Otimme sitten kyydin taas Balika bazaariin, jossa kavimme viimeksikin. Touhu siella on taysin hullua pyoritysta! Maan alla menee lukuisia luolamaisia kaytavia ja tavaraa on hirveat maarat ja usein hyvinkin edullisesti. Ongelma on kuitenkin, etta et voi oikeasti pysahtya yhtaan mihinkaan! Jos pysahdyt katseleen jotain, sinut revitaan vakisin kauppaan sisalle ja jos et osta sita tuotetta, mita olet kasissasi pyoritellyt, kauppias seuraa sinua ulos kaupasta ja saattaa kavella pitkaankin perassasi luetellen mainoslauseitaan ja alentaen tuotteen hintaa. Sikali loistava paikka, etta siella voi mittailla tinkijan lahjojaan ja saada oikeasti halpaa vaatetta! Miesten t-paitoja oli paljon 100 rubian hintaan ja naisten 150-200. Kenkiakin irtosi suurin piirten noilla samoilla hinnoilla.Laatu tavaroissa on ehka aavistuksen parempaa kuin Baharganjilla, mutta ei silti mitaan korkeaa tasoa. Baharganjin vaatteet ovat loistavaa reissaaja vaatetusta! Kaikki vaatteet ovat harsomaisia ja huolimattomasti ommeltuja, mutta mahtavan varikkaita ihanan hippityylisia. Jos reissuni olisi alussa, ostaisin sielta varmasti vaikka mita, mutta nyt Suomeen asti raahattavaksi sielta ei oikein loyda mitaan kestavaa.

Tanaan oli taas hieman kuumempi paiva. Lehdessa sanottiin, etta 44 astetta.Shoppailu tassa saassa otti kylla voimille, vaikkakin valilla vilvoittelimme Subway ravintolassa, jaatelobaarissa ja bazaarissakin oli jonkinlainen ilmastointi. Tibetin marketissa kierrellessa meinasi hieman voimat loppua, silla se oli paljaan taivaan alla ja aurinko paahtoi. Lehdesta luin, etta Delhin kansainvalisella lentokentalla on ollut jo 10 paivaa ilmastointi pois paalta. Toivottavasti saavat sen korjattua ennen kuin me suuntaamme sinne! Meidan oma hotellimme on onneksi aivan siedettava oiseen aikaan. Juuri ja juuri pystyy nukkuun, kun ropeli on vauhdikas ja ikkunassa on ns. cooler eli sellainen viilentajalaatikko, joka puhaltaa tehokkaasti yolla aavistuksen viilenevaa ulkoilmaa.

---