antiluontokohde Darjeling

---

Laitan nyt tahan tekstin,jonka kirjoittelin toissa paivana. Silloin blogini ei toiminut.

Darjeelingia mainostetaan paljolti luontokohteena, sellaisen kuvan saa postikorteista ja esitteista, joiden kuvat ovat taynna lumihuippuisia vuoria ja vehreita metsia. Meille tuo kaupunki oli kuitenkin pienoinen pettymys! Vuoria sai turhan tiirailla paksun pilviverhon,tai olisiko olut sasteverho,lavitse ja puita ei nakynyt keskikaupungila kuin hotelien pihoissa isoissa ruukuissa. Darjeeling oli aika urbaani kaupunki: sielta loytyi "Big bazaar" ostoskeskus ja meidan hotellimme vieressa oli Benettonin vaateliike. Myos autojen maara kertoi kaupunkimaisuudesta, isoa maasturia ja jeeppia kulki tiiviissa letkassa paakatuja. Mistaan luonnonrauhasta siella ei ollut tietoakaan, kun sai koko ajan kuunnella torvien toitotusta. Se oli sen verran laajalle levittaytynyt kaupunki, ettei siella ihan heti paassyt kavelemalla luonnon aarelle, kuten Kalipongissa.

Nyt joku saattaa ajatella, etta eihan sita ole pakko asettua minkaan paakadun varteen,vaan voi lahtea syrjemmalle. Kaupungissa ei kuitenkaan ollut mitaan riksoja ja bussiasema oli niin keskella, ettei sielta olisi jaksanut kavella syrjemmalle. Taksin olisi tietenkin voinut ottaa, mutta en olisi missaan tapauksessa halunnut kannattaa naita jeeppeja. Ne tayttivat ahtaat kadut ja paastivat sellaiset pakokaasut ilmoille, etta ilma oli valilla jopa vaikeammin hengitettavaa kuin Delhissa. Tahan loputtomaan autojen tungokseen saattoi tietenkin vaikuttaa se, etta oli viikonloppu. Kaikki isot maasturit olivat taynna intialaisia turisteja, jotka tulivat vilvoittelemaan vuoristoilmaan viikonlopuksi.Lansimaalaisia turisteja kaupungissa oli vahanlaisesti, mutta sita enemman olikin bengaliaisia.

Kirjoitin viimeksi Gorkhalandiasta. Muistaakseni annoin ymmartaa, etta nuo ihmiset olisivat tiibetilaisia.Kuitenkin itse asiassa tuo hanke on paa asiassa alueen nepalilaisten tavoite. Aari nationalistinen hindupuolue on jopa hieman lupaillut, etta tuosta alueesta muodostettaisiin oma laani.En ymmarra, miksi nationalistit ajavat tallaista,silla eivatko he yleensa ole henkeen ja vereen maan yhtenaisyyden kannalla. No, mielestani on joka tapauksessa aina hienoa jos tietty kansa saa oman hallinnon. Suuret aluehallinnot eivat toimi! Mita enemman pienia laaneja tai omia maita, sita parempi aidolle demokratialle!

Darjeelingissa ruoka oli ennatyksellisen huonoa. Varanasissa on viimeksi ollut huiput ruuat ja Mcleod Ganjia ei ylita ruuan monipuolisuudessa ja maukkaudessa mikaan, mutta muuallakin on ollut ihan siedettavat syotavat.Darjeelingissa kavimme kahdesti eraassa ranskalaisessa paikassa, jossa sai pizzaa ja pastaa ym italialaista. Menimme sinne lahinna vain siksi, etta muualla sai ainoastaan intialaista ja huonosti intialaisittain tehtya kiinalaista. Ensimmaisella kerralla ateriamme olivat aivan siedettavat, vaikkakin hyvin koyhasti tehdyt. Pastassani, jossa piti olla oliveja ja paprikaa ei nakynyt niita kuin muutama hassu palanen. Toisella kerralla ruoka oli todellinen alinoteeraus: Kallen paninissa oli sienia,vaikka niita ei listassa mainittu ja minun leivassani piti olla kinkkua, mutta siina oli vain jotain valkoisia laskinpaloja. Kaikenlisaksi paninit olivat taysin litteita ja karistyneita. Illalla soimme sitten omassa hotelissamme ja Kallen juustoleivan paalle oli ripoteltu juuston tilalle kaalisuikaleita ja minun daalini oli niin laihaa, etta se oli lahes vetta.

Kavimme Darjeelingissa kyselemassa viikon paahan junalippuja kohti Delhia.Olisimme paasseet odotuslistalle ihan listan alkupaahan, joten luultavasti olisimme saaneet liput sleeper luokkaan. Yritimme sitten kysella, mista tiedamme saammeko liput odotussijalta. Lipunmyyja kuitenkin vain tokaisi lyhyesti, etta liput pitaa sitten varmistaa. "Mitenhan se tapahtuu?",yritimme kysella, mutta han ei enaa vastannut mitaan vaan alkoi palvelemaan seuraavaa. Emme sitten ottaneet mitaan lippuja,silla muutkin sopivat junat olivat taynna. Mina kavin asemalla kurkistelemassa juuri lahdossa olevaan "lelujunaan". Tama juna on Unescon maailmanperintolistalla ja se on hyvin pieni ja kapearaiteinen. Jos meilla olisi ollut enemman aikaa,olisimme voineet matkustaa silla. Toisaalta jeepin tai bussin ikunasta nakee aivan samat maisemat,silla juna kulkee tienlaidassa. Kaikissa kuvissa se aina nayttaa kulkevan keskella teeviljelmia. Oikeasti se kuitenkin kulkee vilkkaasti liikennoidyn (ainakin tahan aikaan,kun on kausi) tienvieressa. No, ovat maisemat silti upeat,eika tuo tie mikaan moottoritie ole vaan hyvin kapea pikku tie. Ehka juuri kapeutensa takia se onkin niin usein varsinkin kylien kohdalta tukossa. Jouduimme tanaan seisomaan ruuhkissa moneen otteeseen. Jono ei liikkunut mihinkaan tai valilla edettiin muutama metri. Yhden kylan kohdalla jumitettiin lahes tunti.

Kavin Siligurissa ostamassa itselleni junalipun 20.5 lahtevaan junaan 3 ac luokkaan. Kalle ei halunnut nain kallista lippua, silla se maksoi noin 900, joten han menee taas alimmassa luokassa jos toivon mukaan mahtuu kyytiin.

Olemme nyt taas Nepalissa ja tama on poikkeuksellisen viihtyisa pikku kaupunki ja etenkin rajakaupunkina erikoinen. Intian puolen rajakaupunki oli hyvin tavanomainen:huonot tiet, hiekkaista, hirveesti kojukauppiaita ja ruuhkaisaa.Taalla maaseutu alkaa heti alle kilometrin paasta ruuhkaisaa bussiasemaa. Kieltamatta bussiasema on yhta jarkyttava kuin aina,samoin kuin paatiekin. Yllattavaa kuitenkin on,miten akkia kaikki hiljenee ja kaupunki loppuu. Kavimme kavelemassa lahistolla ja naimme kirkkaan joen, paljon vehreita puita,autottomia ja mopottomia pikku teita ja kivoja mokkeja kukkaruukku pihoineen.

Huomenna lahdemme aamu neljalta kohti Katmandua.

---