Advertisement
Published: April 27th 2013
Työsuhdepyörä.
Giant -merkkinen aivan perusosilla varustettu fillari.Loma! Mitä sitä tekisi? No tietysti ajaisi pyörällä joka päivä itsensä kuoliaaksi! Sitten kun on vielä lintuflunssa päällä ja 29 asteen lämpö hellii hipiää, niin voiko olla mitään parempaa?
Alunperin ideana oli ostaa taas kolmipyörä, mutta kaupan mummo pyysi aivan älytöntä hintaa. Siispä siirryin suunnitelmaan B:
1. Katso kartasta kaupunkeja jotka ovat max. 70km säteellä kodista.
2.Lähde aikaisin liikkeelle
3. Aja kaupunkiin
4. Hengaile siellä pari tuntia
5. Takas himaan.
Koska käytössä on tuo työsuhdepolkupyörä mihin ei voi kiinnittää tavaratelinettä, niin joudun pakkaamaan reppuun vain kaikki välttämättömät. Tämä tarkoittaa sitä, että joka päivä pitää tulla takaisin kotiin koska en voi ottaa ylimääräisiä vaatteita yms. mukaan.
Eilen oli ensimmäinen ajopäivä ja ajoin kaupunkiin nimeltä Wuxi. Ajomatkaa sinne tuli noin 48km. Toisin kuin Hainanilla, Jiangsun maakunnassa on vaikea löytää rauhallisia pikkuteitä. Rekkaliikenne on tiheää ja muutenkin säpinää riittää koko ajan. Onneksi piennar, jos sitä sellaiseksi voi kutsua on leveä.
Ihmettelin keskustaa pari tuntia ja kävin Ikeassa ja ranskalaisessa erittäin hyvässä urheiluliikkeessä nimeltä Decathlon. Sen jälkeen alkoikin jo kotimatka. Vaikka olin käyttänyt paljon aurinkorasvaa, niin kotimatkalla huomasin pohkeiden hiukan palaneen. Ei edes kiinalainen Whitening spf.30 sunlotion mahtanut mitään auringolle. Tässä kaupungissa on muuten suomalaisten suunnittelema
Piennar
Siinä on hyvä ajaa kun on tilaa väistellä hitaampia sähkömopoja:) Wuxin
oopperatalo! Päivän kilometrit olivat 96.
Tänään lähdin kohti kaupunkia nimeltä Zhangjiagang. Kartan mukaan sinne olisi matkaa noin 44km, mutta muutaman mutkan kautta matka venyi hiukan, eli lukemaksi tuli 52km. Keli oli jälleen aivan loistava. 29 astetta eikä tuulesta tietoakaan. Matkalla törmäsin jonkun tehtaan päärakennukseen, joka näytti aivan Disneylandin prinsessalinnalta kauempaa. Lähemmäksi päästyäni tajusin sen olevan tehdas, koska "ritarit" ajoivat pääportista sisään rekka-autoilla.
Itse kaupunkiin päästyäni alkoi harmittamaan etten voinut ottaa vaihtovaatteita mukaan. Kaupunki oli moderni ja hienon näköinen. Aivan toisenlainen kuin rakas rähjäinen Changshu. Keskustassa palloillessani törmäsin ravintolaan mikä sai hymyn nousemaan suupieliin. Hei Suomi Finland steakhouse. Tietysti menin tarkistamaan paikan sisältä, ja kävi ilmi, että omistajan mies on suomalainen. Herra ei ollut paikalla enkä halunnut jäädä odottamaan vaikka tarjoilijat kovasti koittivat saada mut jäämään. Oli meinaan sellainen hiki päällä etten kehdannut ottaa edes reppua selästä. Lupasin kuitenkin tulla uudelleen käymään ja maistamaan maailmankuulua suomalaista pihviä.
Poislähtiessäni tapasin pari kaveria ajamassa omatekoisella "sähköautolla". Pienen keskustelun jälkeen jatkoin matkaani kotia kohti ja juuri kun olin pääsemässä yhdelle kotiin vievälle pikkutielle, niin jätkät ilmestyivät taas. Kerroin suunnitelmani ja pojat alkoivat innoissaan kertoa lyhyempää tietä takaisin kotiin. Tajusin kyllä että se tie olisi ruuhkainen iso tie, mutta en kummiskaan
enään kehdannut kieltäytyä kun he ajoivat mun kanssa 3km tuon tien alkuun.
Onneksi isoa tietä ei tarvinnut ajaa kuin 10km ja sitten pääsin pienemmälle tielle. Jossain vaiheessa pientä tietä ison rekan rengas puhkesi noin 15 metriä mun takana. En tiedä mitä olisi käynyt jos se olisi osunut kohdalle, mutta ainakin korvaan olisi sattunut. Loppumatka kotiin sujui hyvin ja reissun pituus oli 107km.
Huomenna kohteena taas joku muu kaupunki koska hyvät kelit jatkuvat.
ps. Kuvat on otettu kännykällä. Siksi huono laatu.
Advertisement
Tot: 0.087s; Tpl: 0.009s; cc: 9; qc: 49; dbt: 0.0465s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
