Mikä pitää miehen tiellä...

---

Kari-Tapion sanoin:

Mm.. ajan taas
Mikä pitää miehen tiellä
Oo.. ajan taas
Mikä pitää miehen tiellä
Hm.. ajan taas
Mikä pitää miehen tiellä
Hmm...
Mikä pitää miehen tiellä
Hm.. ajan taas, taas, taas, taas
Mikä pitää miehen tiellä

Shanghain ylellisyys ja yltäkylläisyys jäi taakse kun lensin takaisin Sanyan lämpöön. Shanghaissa oli todella mukava latailla akkuja, hoidella kissaa, nähdä kavereita ja tehdä itse ruokaa. Mutta kaikki päättyy aikanaan ja niin kävi myös nyt.

Päässä oli muotoutunut epämääräinen suunnitelma pitkästä marssista. Ei nyt ihan kommunistien vuonna 1934-1935 kävelemää matkaa, mutta muutama sata kilometriä kumminkin. Perille päästyäni suunnitelma muuttui, koska en osaa pakata minimitavaroita mukaan. Aina sitä tulee otettua jotain krääsää tyyliin sukset, jos siellä vaikka sataisi lunta. Sanyassa katselin kyllä sopivia kärryjä missä voisi tavaroita työnnellä, mutta lastenrattaatkin maksoivat 300 yuania. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin ostaa Mauno-Antero III.

Tällä kertaa ostin sporttisen GT-erikoismallin. Pyörä on varustettu punaisilla vanteilla ja jopa lukko on sävy sävyyn. Muuten se näyttää aivan samalta kuin edellinen. Tarjolla olisi taas ollut monta parempaakin mallia, mutta lompakko ei taaskaan revennyt tarpeeksi auki.

Olin jo edellispäivänä kysellyt pyörän hintaa ja herra ilmoitti sen maksavan 500y. Kerroin miettiväni asiaa seuraavaan päivään jä lähdin nostelemaan. No seuraavana päivänä herra oli työn touhussa puljun takaosassa ja kysyin hintaa naismyyjältä. Hän ilmoitti tiukaksi hinnaksi 460y. Aloin siinä sitten kertomaan pyörän epäkohdistä, joten myyjä veti herneen nokkaan ja alkoi palvelemaan muita. Lopulta puheyhteys palautui ja sain kuulla klassisen kysymyksen, mihin mulla on aina yhtä klassinen vastaus.

Myyjä: No haluatko ostaa vai et?

Minä: No haluatko myydä vai et?

Siinä sitten tinkailtiin puoleen ja toiseen ja lopputulos oli 500y uudella satulalla, satulaputkella, pumpulla ja laakerien rasvauksella.

Tein kaupat ja sanoin pojalle, joka touhusi siinä jonkun pyörän kimpussa, että vaihdas noi osat niin pääsen matkaan. Poitsu katseli hetken ja alkoi touhuta mun pyörän kimpussa. Vartin päästä homma oli valmis ja samalla kävi ilmi, että kyseinen hemmo ei ollutkaan töissä kaupassa, vaan viritti omaa pyöräänsä kuntoon. HAHAHA. Ei ollut tarkoitus tuoda Eurooppalaisten siirtomaameininkiä takaisin Kiinaan. Ehkä olen vain jossain määrin oppinut vaatimaan palvelua rahani vastikkeeksi. Olisihan se poitsu voinut helposti myös sanoa EI. Hyvin se kuitenkin kokosi sen pyörän ja varmaan meni heti kertomaan hullusta isonenästä kotiinsa.

Ruokailun jälkeen lähdinkin matkaan tuttua reittiä ja tarkoitus oli ajaa noin 60km. Matkalla huomasin, että laakerivika taitaa olla ihan jokaisessa näissä halvemmissä vehkeissä. Ainakaan vielä se ei ollut häiritsevä, vaikka sen tunsinkin persuuksissa. 40km kohdalla ketjut lähtivät ekan kerran ja tyydyin vain nostamaan ne takaisin paikoilleen. Ajatuksena oli säätää pyörä kuntoon ekan lenkin jälkeen. Perille päästyäni näin teinkin ja toivottavasti tästä eteenpäin on vain helppoa matkantekoa.

Huomenna olisi tarkoitus ajaa vielä tuttua reittiä pitkin LingShui:hin, mutta jo ylihuomenna lähden riskillä seikkailemaan ihan pienille teille ja koitan päätyä saaren korkeimpaan kohtaan sitten joskus. En halua tehdä mitään tarkkoja suunnitelmia, koska huomasin, että näin en laita itselleni mitään älyttömiä tavoitteita. Myös matkamittarin puute on mukava asia siinä mielessä, että enään siitä ei tule kurkittua nopeutta koko ajan. Matkamittarin kanssa olin koko ajan että etkö muka pysty ajamaan kovempaa!!!

Tälläistä tänään.

---