Blogi kaatui

Blogin serveri kaatui elokuun alussa ja kaikki, mita on jaljella on kaksi entrya Mongoliasta. Oikeasti nain ihan hirveasti vaivaa taman blogin eteen ja nyt en tieda, mita tehda. Eipa paljoa enaa huvita paivittaa. Jos jollakin sattumoisin on jotain kirjoituksiani tallella, lahettakaa minulle. Muka viisi entrya on havinnyt, vaikka niita ON KYLLA ENEMMAN.

Terveisit Kiinasta Pekingista kuitenkin. Olen Maurizion kanssa nettikahvilassa, kun meidan bussi tuli niin aikaisin. Tanaan menemme Tiananmenin aukiolle ja kielettyyn kaupunkiin. Jihuu.

Olen liian laiska etten jaksaisi jatkaa. Pitaa kai oppia ettei nettiin voi luottaa. Leiri tosiaan loppui sunnuntaina. En oikein vielakaan tieda, kannattiko tyoleiri.
Toinen viikko oli helpompi, kun hirvea helle loppui ja virkistava sade huuhtoi steppea. Kaytiin tosiaan sunnuntaina mongoliaisessa konsertissa. Se oli kokoelma eri taidelajeja mm. akrobatiaa, kurkkulaulantaa, tanssia, mongolialainen sinfoniaorkesteri, kuorolaulua. Vieressa oli tekstit englanniksi. Suurin osa lauluista kertoi sankareista, urheista naisista, ratsastuksesta, jousiammunnasta ja painista. Tietysti Tsingis Kaanille oli omistettu oma laulunsa! Olin erityisen vaikuttunut kurkkulaulusta, jossa laulaja tuottaa kaksi aanta yhta aikaa...matalan ja korkean. Tosi upeaa! Tuntui silta, kun konsertti olisi heittanyt meidat 800 vuotta taaksepain. Ei voinut olla ajattelematta: mita talle maalle tapahtui? Nyt kun katsoo rahjaisia lahioita voi vaan ihmetella... Baatarin mielesta Neuvostoliitto oli hyvaksi Mongolialle, koska muuten se olisi osa Kiinaa kenties. Vaikea sanoa. Suomalaiset ovat niin tyytyvaisia etteivat joutuneet Neuvostoliiton miehittamaksi. Hmm...

Toisella viikolla oli disco lasten kanssa. Saatiin generaattori ja tanssittiin Shakiraa, Britneyta yms. keskella ei mitaan. Hassua. Leirissa oli jalleen yksi korealaisryhma, jolla oli erikoinen opettaja. Se oli aika villi ja selkeasti tykkas olla esilla. Pukeutui hopparimaisesti, osas beat boxata ja breikata. Discossa se veti kaikille tanssia ja oli selkasti paras tanssija. Varmaan pidetty opettaja ja arvelisin, etta se oli luokan pelle nuorempana.
Lauantaina oli lavatanssit tapaiset juhlat katoksen alla parin lapsen synttareiden kunniaksi. Me vapaaehtoiset keskityimme juomaan korelaista olutta aidan takana tahtien alla. Valitettavasti juhla toi lieveilmiona juopuneet mongolialaismiehet, jotka istuivat jurttamme ulkopuolella koko yon ja olivat Jihunin mukaan tunkeneet kaden sisaan rotan kolosta kurottaakseen kohti hanen sankyaan. Itse olin nukkunut sikeasti koko yon ja huomasin vasta aamulla, etta yksi sanky blokkasi rotan kolot. Muut naureskelivat jutulle, mutta minun mielestani toinen ihminen ei voi maaritella toisen puolesta, mika on hairintaa. Jos toisen kaytos ahdistaa, se on hairintaa. Baatar, Mogi ja Handa onneksi ottivat asian vakavasti ja pyysivat raportin ettei sama toistuisi. Onneksi jurtan oven sai lukkoon sisalta.
Jurtasta halusin viela sanoa, etta niissa on katto ikkunassa...se peitetaan kankaalla koyden avulla yoksi ja avataan aamulla. Ikkuna on hyva, koska suljettuna jurtta on taysin pimea eli voi nukkua pidempaan. Jurtan ovet on yleensa kauniisti koristeltu, kuten muutkin puuosat.

Muut leirilaiset olivat kayneet viikonloppuna Mongolian vanhassa paakaupungissa Karan Khorussa ratsastamassa&katsomassa pikku Gobia ja temppeleita. Itseasiassa kyseessa ei tainnut olla ruokamyrkytys vaan virus, koska niista, jotka menivat UB:hen vain kaksi pysyi terveina kun taas Karan Khorun porukasta kaikki olivat terveita.

Kuulin leirin alussa, etta joku lapsista sanoi, etta ollaan vaan turisteja ja he tekevat tyota. Tunne vahvistui, kun 8 leirilaista lahti aikaisemmin. Osalla oli hyva syy kuten ongelmia kotona tai ainoa juna viikon sisaan, mutta suurin osa vain halusi jarjestaa matkaansa tai kayda Tereljissa. Itse olin aika pettynyt muihin. Oikeastaan vain 9 taisi olla koko leirin ajan paikalla! Minusta leirille pitaisi sitoutua koko ajaksi. Olisin kai minakin mielellani viettanyt Kiinassa pari paivaa lisaa. Lauantaina tehtiin kovasti toita, kun voikukat ja muut rikkaruohot ylsivat polveen asti. Illalla syotiin juhla-ateria lasten kanssa.
Tuntui ihan vapulta, kun syotiin hot dogeja, limsaa ja keittoa :) Lapset olivat kovin esimerkillisia ja tarjoilivat ensin meille vapaaehtoisille, sitten muille ja viimeisena itselleen. Tuosta voisi ottaa oppia!

Sain korealaisilta matkamuistoja (kynsienleikkuripullonavaajan ja pienen avaimenperan) ja postikortteja. Huokaus. Oli surullista lahtea. Hassua, miten kaksi viikkoa sitten ahtauduimme bussiin tuntemattomien ihmisten kanssa ja parin viikon paasta jatamme jaahyvaiset ihmisille, jotka ovat jattaneet jonkinlaisen jaljen muistoihimme.

Ulan Baatarissa kavin kiinalaisessa syomassa Maurizion ja Roberton kanssa. Tapasin viela pari vapaaehtoista jaahyvaisten merkeissa, kavin suihkussa Maurizion ja Tuulan hostellissa ja kaytiin ruokaostoksilla. Paitsi leirin loppu myos overland asia ryhmamme hajosi, kun mina ja Maurizio lahdimme Kiinaan ja muut jaivat Mongoliaan.
Taytyy sanoa, etta ryhman sisalla esiintyy ristiriitoja ja niiden vuoksi olen vahan helpottunut, etta minun ei tarvitse valita kenen lauluja laulan. Vastakkain oli omatoimimatka ja valmismatka ruokineen kaikkineen pohjoiseen yhdelle jarvelle. Ei ole helppoa olla 24h/7 ennestaan tuntemattomien kanssa. On ollut tormayksia eri kulttuurien, luonteiden ja matkustuspreferenssien vuoksi. Itse haluan suunnitella ja ottaa selvaa asioista. No joo. Ei siita nyt sen enempaa, en halua mustamaalata julkisesti ketaan tassa.

Jaettiin kupe kahden kiinalaisen kanssa. Juttelin alkeellisen keskustelun heidan kanssaan fraasikirjan avulla.

Tultiin hassulla bussilla tanne. Siina oli sangyt kahdessa kerroksessa eika lainkaan tuoleja :) Bussiasemalla oli kyltteja, jossa luki "please don't spit everywhere" :D Niin siis, tultiin junalla Erlianiin, joka on rajakaupunkin Kiinan puolella ja sielta hypattiin yobussiin. Sisa-Mongoliassa puhuttiin viela mongoliaakin ja ihmiset oli samannakoisia. Asemalla meidat otti vastaan joukko tuimia virkamiehia ja juhlallinen musiikki. Riksakuskit odottivat uteliaina.
Onneksi minulla on fraasisanakirja ja Lonely Planetissa on perussanasto kanjeilla. Oikeasti kanjeja voisi olla enemmankin, mutta sekin mita minulla on auttaa huomattavasti. En viela osaa aantaa kaikkea oikein, mutta ihan oikeasti ymmarran pikkaisen kiinaa ja nekin mua. Osaan lukea n.20-30 merkkia, joka auttaa pikkaisen. Bussi saapui puoli neljalta ja kaikki, tai ainakin mina olivat aivan pollahtaneita. Bussi saapui kolme tuntia etuajassa. Se kiemurteli pikkuisten sisa-mongolialaisten kylien lapi valttaakseen tiemaksut, siksi ei tultu suoraan valtatieta pitkin. Perillä Pekingissä odotti innokkaita taksikuskeja. Mulla ja Mauriziolla oli aluksi vaikeuksia selittaa, etta meilla ei oo rahaa. Lopulta Lonely Planetin kanjien ja englannin kielta puhuvan naisen avulla saatiin sovittua, etta yksi kuski vie meidat ensin nostamaan rahaa ja sitten nettikahvilaan. Ei loydetty sita kahvilaa, jota etsittiin, mutta loydettiin toinen 24h kahvila, joten mentiin sinne. Oltiin aika syrjassa keskustasta, mutta maksetttiin silti ihan liikaa kuskille. Pitaa oppia tinkimaan ja sanomaan liian paljon. Myos kasimerkit olisi hyva oppia.
Automaatissa numerot oli eri tavalla kuin olen tottunut, joten piti olla tarkkana koodin kanssa. Minullakun on kineesteettinen muisti eli muistan liikkeiden avulla ja koodin muistan sen mukaan, mihin nurkkaan katta kuljetan. Nyt se pitaa oppia pois.

Jo nyt tiedan ettei aika riita millaan kaikkeen. Tekisi mieli tulla tanne vaihtoon.... Kuulemma Kiinan matkakumppanillani Juhalla on ollut terveysongelmia, junalippujen saaminen on vaikeaa nyt ja myos opiskelijaviisumin kanssa on haikkaa. Hmmm.... Mulla on kuitenkin majoittaja taalla. Ja puhelin toimii taas!!!! IHANAA!! Olin ihan taydellisessa pimennossa Mongoliassa ja teki vahan tiukkaa, kun pystyin olemaan Matiaksen kanssa yhteyksissa vain kerran viikossa.

---

---