Advertisement
Published: February 2nd 2009
Edit Blog Post
Sihanoukville
Auringonlasku ravintolan terassilta Kun uuvuttava matkanteko ja uusien paikkojen tutkiminen alkaa rasittamaan kehoa ja mielta, on aika pitaa vahan lomaa. Nain paatimme Rattanakirin polyisten ja Phnom Penhin karmaisevien kokemusten jalkeen tehda. Oli aika virittaa mieli jalleen lepotilaan ja keho makuuasentoon ja rojahtaa palmun alle, rantahietikolle ja nousta ylos vain pulahtaakseen vilpoiseen meriveteen tai ottaakseen huikkaa todella raikkaasta hedelmashakesta... tai Nikun tapauksessa todella raikkaasta Angkor oluesta.
Elikka! Lahdettiin Phnom Penhista 20.1, Tiistaina bussilla kohti etelaa. Bussiin kipusi myos aimo joukko britteja kulahtaneissa "tubing in vang vieng laos" t-paidoissaan huudellen narkastyneena, kun osa porukasta joutui istumaan kaytavalle. Tassa vaiheessa tiedettiin jo, kuinka asennoitua tulevaan rantalomaan: "ala mieti liikaa, ettet tule vihaiseksi" ...eika edes tultu.
Neljan tunnin bussimatkan jalkeen oltiin perilla ja kuten arvata jo saattoi, ennen kuin bussi ehti pysahtyakaan, joka ilmansuunnasta juoksi (kuin tuli pepun alla) kymmenia tuktuk- ja motokuskeja, jotka piirittivat bussin ja kavivat raivolla linja-autosta poistuvien ihmisraukkojen kimppuun. Oli pakko istahtaa alas ja rauhoittua hetki, jonka jalkeen otettiin ensimmaista kertaa motokyyti ennalta katsomaamme kamppaan. Hieman arvelutti nousta paikallisen mopokuskin kyytiin ison rinkan kanssa, mutta huoli oli turhaa. Kaveri nappasi rinkan huolettomasti eteensa mopossa ja itse kommittiin taakse (eri mopojen kyytiin tietty) ja helpostihan matka taittui kampille. Otettiin mukava 2 hengen huone omalla
Sihanoukville
Tilattiin pari oluttornia :) kylpparilla ja telkkarilla hintaan 8$/yo. Rinkat rojahti kampan lattialle, kaytiin gh:n raflassa syomassa (josta muuten oli mukavat nakymat merelle) ja lahdettiin tutkimaan lahiseutua. Ranta oli aika pieni, ihan ookoo. Ei ihan vertailukelpoinen Thaimaan upeiden biitsien rinnalla, mutta se kelpasi meille oikein hyvin. Ei kuitenkaan jaaty rannalle lohoilemaan vaan kaytiin ostamassa tienvarsikojusta ihanat bambumehut ja kaveltiin takaisin kampille mitas muutakaan tekemaan kuin: tuijottamaan telkkaa! Loma oli alkanut!
Ekat paivat Sihanoukvillessa vierahtivat aika pitkalti rannalla loikoessa ja jasenia oikoessa. Viihdyketta tarjosivat rannalla asustelevat pikkuravut, joiden touhuja oli oikein mielenkiintoista (joskin valilla vahan liian uuvuttavaa) tiirailla. Otukset eivat muuta nayttaneet tekevan, kun kaivavan paivat pitkat itselleen kotia rantahietikkoon. Kun yksi kuoppa oli valmis, oli kaivettava uusi, silla edellinen huuhtoutui pois yhden ainoan aallon ansiosta. Rankkaa tuo rapujen elama. Keskiviikkona kaytiin Nikun kanssa paikallisessa ghettoparturissa ja Nikulle tehtiin tarkkaakin tarkempi hiusten leikkuu. Aluksi koneella, sitten saksilla ja viimeiseksi reunat viimeisteltiin partaveitsella. Tassa vaiheessa, Nikun sanojen mukaan, alkoi hieman pelottamaan. Hyva siita kuitenkin tuli. Olisivat halunneet ajaa parrankin (veitsella), mutta siihen Niku ei suostunut.
Perjantaina oli tarkoitus vuokrata fillarit ja lahtea tutkimaan muita rantoja lahialueella. Tama jai kuitenkin vain haaveeksi, silla konkelit olivat jokapaikasta loppu. Jouduimme siis vuokraamaan mopon. Ajettiin kaupungin toiselle turistibiitsille,
Sihanoukville
Naita ei saa tuoda AIRPORT yokerhoon (jatkat mukaanluettuna) joka huhujen mukaan saattaisi olla vilkkaampi. Perille paastya pettymys oli suuri. Koko mesta oli aivan kuollut. Muutama hassu turisti siella ja toinen taalla... Eika meno ollut sen kummallisempaa rannallakaan.. Ranta oli kylla tupaten taynna... ...tyhjia rantatuoleja. Biitsi olisi varmasti ollut todella hieno, jos sita ei olisi tungettu tayteen tuoleja ja aurinkovarjoja. Kaveltiin ranta paasta paahan. Jossain vaiheessa rantatuolit ja biitsiravintolat loppuivat mutta niiden jalkeen ihana hiekkaranta oli taynna roskia! Muovikassia muovikassin peraan ja lasinsiruja ja muuta vastaavaa salaa. Surkea homma. Ja edelleenkaan ei ihmisia. Kello oli tassa vaiheessa vasta 11 aamupaivalla, joten epailtiin, etta jengi on viela nukkumassa krapuloitaan pois. Kaytiin kysymassa hintoja muutamasta Gh:sta. Jokapaikassa pyydettiin sikahintaa surkeista luukuista. Tama ei ollut hyva paikka meille. Paatettiin haippasta vahin aanin paikalta ja unohtaa koko juttu. Palautettiin moto ja paineltiin rannalle loikoilemaan.
Lauantaipaiva paatettiin omistaa kokonaan hyvalle ruoalle. Ei kayty rannalla, ei keskustassa, ei missaan muualla, kuin lahiravintoloissa syomassa ja syomassa ja syomassa... Pizzaa, pekonia, sipsia, suklaata, jne, jne.. Nam! Illalla mentiin vatsat pyoreina ja tyytyvaisina nukkumaan.
Sunnuntaina oli tarkoitus menna salille vahan polttamaan edellispaivana saatua energiaa. Laiskuus kuitenkin yllatti ja paatettiinkin menna rannalle. Olimmehan sentaan hyvanen aika lomalla. Paatettiin siirtaa salireissu seuraavalle paivalle. Illalla treffattiin Nikun veli, Janne
ja Jannen kaveri, Jari ja paatettiin vahan juhlia. Olihan sentaan kiinalainen uusi vuosi. :-) Mentiin aluksi Gh:n raflaan syomaan Khmerilaista BBQ:ta, jonka jalkeen suunnattiin rannalle, mestan ainoaan yokerhoon. Klubi oli kylla ihan hieno, joskin aivan tyhjillaan. Ovella kundit joutuivat ruumiintarkastukseen... ..kahdesti. Minulle ukkelit vaan hymahtivat. Oltiin siella muutama tunti, jonka jalkeen tultiin takaisin Gh:n hollille. Kaytiin juomassa parit drinksut lahikuppilassa ja kotio paastiin joskus kolmen jalkeen. Gh:n portti oli jo kiinni ja hetken sita jo ehti miettia, etta kadulleko sita joutuu jaada nukkumaan. Oli siella onneksi joku kaveri hereilla, joka paasti meidat sisalle. Sankyyn paastya sita kuukahti aika nopsaan.
Maanantaiaamuna olo oli maailman hirvein!!! Tai oikeastaan koko paivan olo oli maailman hirvein. Aamiaiselle paastiin puolilta paivin ja keho huusi kunnon tuhtia aamiaista. Kauheat vajarit paalla ja nyt se oli sitten ensimmaista kertaa iskenyt: tropiikin boostaama superkapula! Hyi! Aamupalan jalkeen takaisin petiin, telkka paalle, valot pois. Nikun onnistui lahtea Jannen ja Jarin kanssa rannalle. Itse en siihen kyennyt. Pelkka ajatus lohoilysta kuuman auringon alla sai olon pahenemaan entisestaan. Niku jaksoi viela kayda illan suussa Jannen ja Jarin kanssa kaljalla. Itsellani oli suoranainen ihme, etta ylipaataan paasin syomaan kolme kertaa paivan aikana. Muuten koko pv meni sangyn pohjalla, pahaa oloa potiessa. Tulipahan todettua, ettei tosissaan tarvitse montaa kertaa talla reissulla keittoa juoda. Yolla nain unta, etta meidan huoneen seinalla vilisi erikokoisia gekkoja. Loppuyosta herailin jatkuvasti ja viirailin, etta gekot saattavat olla vihaisia ja tulla puraisemaan. Tutkinpa jopa koko huoneen lapi liskojen varalta ja kun mitaan ei loytynyt, olin satavarma, etta ne ovat jossain piilossa ja tulevat esiin, kun sammutan valot. Varsinainen liskojen yo. Niku nukkui sikeasti vieressa, autuaan tietamattomana meikalaisen kokemista kauhuista. :-)
Tiistaiaamuna Janne ja Jari lahtivat jatkamaan Phnom Penhiin. Itse jaatiin viela yhdeksi paivaksi. Ostettiin lentoliput valille Ho Chi Minh City- Bangkok 14.2. Lahdetaan siis Phnom Penhista Vietnamiin viikon lopulla. Vietnamissa saadaan olla 15 paivaa ilman viisumia, mutta jos ulkoministerion nettisivuihin on luottaminen, meilla on oltava paluulippu valmiina maahan tullessa, joten lento oli pakko varata. Liput maksoivat yhteensa 180 euroa. Edelliselle paivalle olisi muuten saanut liput puolet halvemmalla mutta taikauskoisia kun olemme, ei tullut kuuloonkaan lentaa parjantaina 13. paiva.
Keskiviikkona jatettiin Sihanoukville taakse ja palattiin Phnom Penhiin. Siita lisaa seuraavassa entryssa. Sihanoukvillesta jai parhaiten mieleen (ikavaa sanoa tama mutta) keski-ian paremmalla puolella olevat ukkelit, kainalossaan 2-3 kertaa nuorempi, paikallinen tytto. Naita pariskuntia oli kaikkialla Sihanoukvillessa. Hyi. Kaupunki oli kuitenkin ihan ok viettaa lepolomaa hetki. Viikko kuitenkin riitti vallan mainiosti.
Advertisement
Tot: 0.08s; Tpl: 0.01s; cc: 8; qc: 51; dbt: 0.0573s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb