Ensimmaiset paivat Tansaniassa

Matka alkoi jannittavasti, kun selvisi, etta Jennan passi viisumeineen ei ollutkaan saapunut Tampereelle lahtoaamuun menessa. Jennan poikakaveri, Jenna ja mina soiteltiin eri numeroihin ja koitettiin selvittaa asiaa. Ulkoministerion hatanumerosta ei yllatten ollut mitaan apua. Lopulta saatiin sen verran selville, etta lahetys ei missaan vaiheessa ollut saapunut Suomeen. Aluksi tuli pieni paniikki ja pohdin, etta paastaanko ollenkaan lahtemaan. Matias oli kuitenkin netissa ja sai sielta ongittua sellaisen tiedon, etta eritystapauksissa passin saa alle yhdesssa paivassa Hki-Vantaan lentokentalta. Koko matkan olimme aika hermostuksissa sen suhteen, etta ehditaanko saada passi ennen lentoa. Liikkuva poliisi loytyi helposti ja parin kysymyksen jalkeen Jennalle myonnettiin valiaikainen passi matkan ajaksi. Se on voimassa 9 kuukautta ainoastaan. Ehdittiin check-iniin puoli tuntia ennen kuin se meni kiinni. Loppumatka menikin sitten suhteellisen hyvin.

Mr. Mayalla paikallinen koordinaattorimme, joka on jarjestanyt harjoittelupaikat ja majoitukset oli Mwanzan lentokentalla vastassa. Saavuimme hostelliin ja aluksi ihmettelimme, koska se ei vastannut alkuperaista majoituskuvausta. Mayalla kertoi, etta Mama Kilalalla on kahvilan avajaiset, joten han majoittaa meidat vasta kahden yon paasta. Olimme siis roomalaiskatolilaisessa hostellissa kaksi yota, sitten muutimme Mama Kilalan luokse.

Mama Kilala on saksalaissyntyinen nainen, 60- vuotias , joka on asunut Tansaniassa jo 40 vuotta. Hanen lisaksi talossa asuu Mama Kilalan kaksi lapsenlasta, hanen edesmenneen miehensa isosisko, veljenpoika, ukrainalainen nainen... Itseasiassa en viela tieda, ketka kaikki asuvat talossa ja ketka ovat siella toissa, koska talossa ja pihalla pyorii kokoajan joukko ihmisia. Talo on turvallisella aluella. Puutarhassa viljellaan kaikenlaisia hedelmia ja vihanneksia. Mama Kilala tekee itse hillonsa, viininsa ja mehunsa. Me jaamme yhden huoneen. Talossa on jopa uima-allas, mika ilahdutti minua. Meilla on siis taysihoito eli hintaan kuuluu yopyminen, aamupala, illallinen, pyykinpesu ja internet. Internet ei tosin ole toiminut viime aikoina, ilmeisesti serverin ruuhkautumisen vuoksi.

Mayalla on kierrattanyt meita tapaamassa monen jarjeston edustajia. Tapasimme Mwanzan Tampere koordinaattorin. Mayalla itse tyoskentelee Abilis jarjestossa, joka tekee toita 9 eri aluella taalla Mwanzan lahistolla vammaisten puolesta. Shivyawataan kuuluu eri vammaisjarjestoja, jotka ovat sokeiden, kuurojen, albiinojen, liikuntavammaisten ja mielenterveysjarjesto. Kavimme kaikissa jarjestoissa esittaytymassa. Hienoa oli se, etta kunkin jarjeston puheenjohtaja kuului myos itse edustamaansa ryhmaan eli sokeiden jarjeston puheenjohtaja oli itsekin sokea jne. Jarjestot pyrkivat voimaannuttamaan vammaisia toimimaan taysivaltaisina jasenina yhteiskunnassa. Abilis saa tukea Suomesta ja Mayalla on siis yhteksissa Suomeen.

Lisaksi kavimme Kivulinissa, Green Hopessa, Stahere Street Children, Kuleana ja Upendo Daimassa. Kaksi ensiksi mainittua ovat minun harjoittelupaikkani ja viimeiset Jennan. Luulen, etta opin pian kertomaan itsestani perusasiat swahiliksi, koska taalla joutuu esittelemaan itsensa usein. Eilen siis esittaydyimme jarjestoissa ja tanaan olisi tarkoitus aloittaa. Odottelen talla hetkella Kivulinissa jarjeston johtajan saapumista, jotta voin sopia harjoittelutehtavistani taalla. Tata jarjestoa on ainakin kehuttu paljon.

Taalla ei ole ihan niin kuuma kuin oletin. Mwanza sijaitsee kuitenkin yli 1km korkeudella, joten se viilentaa hieman, vaikka olemmekin ihan paivantasaajan tuntumassa.

Tahan mennessa kaikki on mennyt hyvin, olemme terveita enka itse ole kokenut mitaan sen ihmeellisempaa kulttuurishokkia. Tanaan on ensimmainen paiva, kun olemme koko paivan itsenaisesti liikenteessa. Muuten olemme liikkuneet Mayallan kanssa.

Terveisia Suomeen! Jos joku haluaa tansanialaisen numeroni, laheta pyynto suomalaiseen numerooni, niin lahetan numeron.

---

Part of trip: Tansanian harjoittelu

---