Lomaviikko

Lahdin varhain sunnuntaiaamuna bussilla kohti Dar Es Salaamia. Mayalla vei minut bussipysakille ja saattoi oikeaan bussiin. Bussi meni Shingidan, Dodoman ja Morogoron kautta. Bussimatka kesti vahan yli 15 tuntia... Lonely Planet ei suositellut tuota reittia, mutta suurelta osin tie oli ihan hyva kuntoinen eika bussin kyydissa tarvinnut pelata. Mayalan serkku oli vastassa Dar Es Salaamissa. Olin aivan vasynyt kahden lyhyen yon jalkeen... Valitettavasti epailyni Safari Innin varauksen suhteen osoittautuivat oikeiksi... Varausta ei ollut. Kuudennesta paikasta loytyi majoitus, ihan ok, tosin paikassa ei ollut lainkaan hyttysverkkoja. Olin kylla todella kiitollinen siita, etta Mayalan serkku auttoi, koska yksin vasyneena ei olisi ollut hauskaa etsia majapaikkaa kymmenen aikoihin.

Maanantaiaamuna Peter (se serkku) vei minut Sansibarin lautalle. Lauttamatka kesti pari tuntia ja perilla piti tayttaa maahantulokortti. Talla kertaa varaus toimi oikeasti.... Kavin katsastamassa torin ja ostamassa mausteita. Menin aikaisin nukkumaan, koska univajetta oli vielakin Darista huolimatta. Tiistaina suuntasin maustematkalle Sansibarin sisaosaan. Meille naytettiin, missa eri mausteet kuten vanilja (lemon grass, cardamon etc.) kasvavat ja maistelimme eri hedelmia. Samalla kun kuljimme mausteita katsomassa nuoret pojat tekivat palmun lehdista kaikenlaisia juttuja ja ripustivat sammakoita yms. koruja kaulaan. Kierroksen lopuksi he pyysivat rahaa koulun kayntiin. Juttelin muutaman oppaan mukana hengailevan kanssa. Jostain syysta moni huutaa minulle peraan taalla "rasta". Johtuu pikkuleteista ilmeisesti. Maustematkan jalkeen soimme pilauriisia kookoskastikkeen chapatien ja pinaatin kanssa. Juttelin "poytaseurueeni" (istuimme lattialla) kanssa ja selvisi, etta yksi mies oli Suomesta ja yksi naisista oli ruotsalainen, jonka ex-mies on pietarsaarelainen!! Ruuan jalkeen kavimme uimassa yhdella rannalla. Vihdoinkin! Victoria jarvessahan ei voi uida bilhartsian vuoksi, joten oli mukava paasta uimaan kolmen kuukauden jarven rannalla asumisen jalkeen.

Sansibarilla on huomattavasti enemman turisteja kuin Mwanzassa. Ensimmaisena paivana suorastaan hatkahdin nahdessani turistiryhman Stone Townissa, koska en ollut nahnyt niin montaa valkoihoista yhtaaikaa Lontoosta lahdon jalkeen. Muutenkin kaikki jarjestyy todella helposti. Tarvitsee yleensa mainita asiansa ensimmaiselle vastaantulevalle ihmiselle, niin asiat jarjestyvat. Esimerkkina keskiviikkoaamu, kun kavelin ympariinsa Stone Townissa. Ostin lisaa saldoa ja saldon myyja kyseli suunnitelmiani. Kerroin, etta olen lahdossa itarannikolle yhden kaverin kanssa. Odottelin siis Geoffia, kanadalaista vapaaehtoista, jonka tapasin Mwanzassa. Sain taman saldomyyjan kautta jarjestettya kyydin, joka lahti suoraan satamasta maaranpaahan ja sain viela tingittya hinnasta, ilmeisesti siksi, etta puhun swahilia. Ennen lahtoa kavin House of Wondersissa, joka on siis museo, jossa kerrottiin laajasti Sansibarin swahilikulttuurista. Sansibar on mielenkiintoinen sekoitus arabialaisia, intialaisia ja afrikkalaisia vaikutteita. 95% asukkaista on muslimeja (vrt. Mwanzan 40%) ja se nakyy katukuvassa. Stone Town on Zanzibar townin vanha osa, jossa on kapeat kadut ja mielenkiintoinen arkkitehtuuri. Sokkeloisilla kaduilla voi harhailla ympariinsa ja aina tulee vastaan jotain mielenkiintoista esim. koraanikoulu, Freddie Mercuryn synnyinkoti, hindutemppeli...

Matkasin siis Geoffin kanssa Pajen jaetulla kyydilla. Kiersimme parissa paikassa ja paadyimme jaamaan Dow Inn nimiseen paikkaan. Saimme tingittya hinnan 30 000 tsh/ yo (16 euroa). Ei ollenkaan hullumpi hinta. Itse ranta oli aivan uskomattoman kaunis. Turkoosi vesi, kullankeltainen hiekka, palmut ja lammin vesi olivat juuri sita, mita oli luvattu. Jarjestimme dow-kyydin (dow on perinteinen Sansibarin vene, oikeammin se on englanninkielinen yleisnimitys sansibarilaisille veneille) kauemmaksi merelle ja snorklasimme siella. Aallokko oli aika kova, mutta nakyma oli silti ihan hyva ja onnistuin nakemaan kaloja. Illalla kavimme syomassa meren elavia yhden paikallisen luona. Grilli oli kuumana ja paikalla taisi olla ainakin 10 turistia, jotka oli varvatty rannalta. Ruoka ja tunnelma oli hyva. Azizi (joka jarjesti dow-kyydin ja ruokailun) kertoi enemman islamista ja selvisi, etta ilmeisesti ramadan alkaa huomenna riippuen siita, milta kuu nayttaa tanaan. Dow Innissa oli sina iltana elokuvailta. Oli todella rentouttava rantaloma, mutta ilmeisesti Guadeloupe taytti rantakiintion sen verran tayteen, etta en jaksanut jaada kolmanneksi yoksi, vaan lahdin Geoffin kanssa takaisin Stone Towniin. Teimme vahan ostoksia ja sitten Geoff lahti takaisin Dar Es Salaamiin. Itse jain etsimaan majapaikkaa ja neljannessa paikassa onnisti viimein.

En jaksanut tiistaina menna kuuntelemaan taraabia ja ajattelin, etta tana iltana siihen olisi mahdollisuus. Valitettavasti voi olla, etta jos ramadan alkaa huomenna tanaan ei ole taraabia missaan. Kayn kuitenkin katsastamassa Culture Music Clubin tanaan. Pitaa viela kehua Jambo Guest Housia, jossa yovyin kaksi ensimmaista yota... Oli todella ystavallinen ja hyva palvelu, vaikka kyseessa on budjettipaikka.

Kaksi yota siis jaljella Tansaniassa! Palaan huomenna lautalla Dar Es Salaamiin ja yovyn siella yhden yon, sitten lennan Qatarin kautta Lontooseen. Ilmeisesti Mayalan serkku tulee nytkin vastaan ja vie jopa sunnuntaina lentokentalle.

---

Part of trip: Tansanian harjoittelu

---